Lontoon Centre for Study of Democracy -oppilaitoksen yhteiskuntafilosofian professori Martyn Oliver on kirjoittanut kadunmiehelle tarkoitetun filosofian historian. Kirja on täynnä nelivärikuvia ja tekstin osuus on huomattavan vähäinen. Vajaaseen kahteensataan sivuun on saatu mahtumaan reippaasti yli viisikymmentä filosofia ja näiden lisäksi muutamia yleisiä kulttuuri- ja oppihistoriaa käsitteleviä lukuja. Kirjoittajan taustan vuoksi ovat valinnat jossain määrin yhteiskuntafilosofisesti painottuneita. Lyhyydestään huolimatta kirjassa esitellään useita filosofeja, jotka on tyypillisesti jätetty kaanonin ulkopuolelle. Oliverin historiaan kuuluvat mm. sellaisetkin filosofit kuin Laotse, Kungfutse, Thomas Paine, Edmund Burke, William Godwin, Lenin ja Karl Schmitt. Kirjoittaja pyrkii tekemään selkoa myös filosofian nykytilasta. Yksittäiset filosofit eivät saa kovin paljoa tilaa kirjassa ja niinpä tekijä nostaa kunkin ajattelijan kohdalla esille vain pari keskeistä käsitettä ja luonnehtii niitä pintapuolisesti. Oliver on kuitenkin varsin taitava ilmaisemaan pienessä tilassa jotain oleellista ja hänen tiivistämisen taidolleen on nostettava hattua, vaikka paikoitellen kyseessä onkin tiivistämisen sijasta asioiden yksinkertaistaminen.
Oliver käy filosofian historiaa osittain kronologisessa järjesjestyksessä ja osittain teemoittain. Hän on sijoittaa erilaisia kehityslinjoja tai oikeastaan teemoja suuren kronologisen kertomuksen sisällä. Liikkeelle lähdetään antiikin kreikkalaisesta kulttuurista ja mytologioista. Seuraavaksi käsitellään esisokraatteja sekä tietenkin Sokrates, Platon ja Aristoteles. Toinen luku käsittelee itämaisia uskontoja ja tekee hypyn ajassa taaksepäin. Keskiaika saa oman lukunsa "Kristityt filosofit" -otsikon alla. Kirjasta suurimman osan vie aika renessanssista tähän päivään. Tämä matka käy sellaisten pienten kertomusten kautta kuin esimerkiksi "Filosofia ja vallankumous", "Valistuksen vastainen suuntaus", "Tiede ja utilitarismi" sekä "Haaste järjestäytyneelle maailmalle", joissa kussakin käsitellään joukko teemaan liittyviä filosofeja kronologisessa järjestyksessä . Sisällysluetteloa katsomalla saakin mielenkiintoisella tavalla jäsennetyn kuvan filosofian historiasta. Kirjan jäsennys nimittäin kelpaisi pohjaksi myös laajemmallekin filosofian historian esitykselle. Tosin tämä tapa pitää yllä pääpiirteissään kronologista järjestystä, joka jakautuu alakertomuksiin, ei sinänsä ole omaperäinen, vaan viimeaikoina yleistynyt filosofian historian hahmotustapa.
Teoksen suomenkielisen version toimittamisessa on tainnut olla hieman kiire. Tämä näkyy mm. siinä, että englanninkielinen lyhenne "b.c". on jäänyt kummittelemaan otsikoissa joidenkin filosofien elinaikojen yhteyteen ja toisaalla taas on käytetty suomenkielestä "e.K.r." lyhennettä. Vika ei kuitenkaan ole suomentajassa vaan kustantajan kiireessä saada kirja markkinoille. Kirja on nimittäin suomennettu käsikirjoituksesta, johon kirjailija itse teki myöhemmin muutoksia. Niinpä suomenkielisen ja julkaistun englanninkielisen tekstin välillä on suuriakin eroja. Katsokaamme esimerkiksi Oxfordin ja Cambridgen filosofeja käsittelevän kappaleen loppua. Kun englanninkielisessä kerrotaan siitä, että analyyttiset filosofit korostavat tieteellisyyttä ja kirjoittavat ennemminkin toisilleen kuin ulkomaailmalle, niin suomennoksessa todetaan, että "Analyyttisen filosofian päämääränä on kielen looginen selventäminen tieteellisesti, ja monet sen edustajista ovat olleet sitä mieltä, että filosofian on toimittava kielen kautta." (alkuperäinen: "There is very much scientific feel to analytic philosophy, especially with regard to the way in which the results of their philosophy are disseminated, the practice being to addres one another rather than the outside world." S. 133 molemmissa painoksissa). Saman sivun kuvatekstissä englanninkielisessä versiossa, jonka mukaan Oxfordin ja Cambridgen filosofit pyrkivät "analyyttisen filosofian" avulla tuomaan filosofian lähemmäksi luonnontieteitä ja suomennoksessa he "[] keskittyivät ennen muuta käsitteisiin ja väittämiin.". Suomenkielisessä lukee Kuhnin kohdalla kuvatekstissä, että "Kuhnin mukaan 'normaalin tieteen' vaiheissa kehitys tapahtui asteittan tietyn paradigman mukaan." ja englanninkielisessä taas Kuhn havainnollistaa kuinka 'normaalitieteen' dominanssi syntyy epäkriittisten opetuskäytäntöjen ja vallitsevan tieteellisen ajattelutavan tuella. Kuten edelläkin näkyy, ei kääntäjäkään ole täysin sinut filosofisen termistön kanssa. Kuhnin kohdalla ei tietenkään ole kyse normaalista tieteestä - tieteestä, joka on normaalia vaan kyse on Kuhnin normaalitiede -käsitteestä.Toinen varmaankin kääntäjästä johtuva ongelma on olla tekemättä eroa inhimillisen rationaalisen ajattelun ja rationalismin välillä: "human rationality" on säännöllisesti käännetty käsitteeksi "rationalismi".
Tällaisen teoksen kohdalla tulee mieleen väkisinkin kysymys siitä kenelle se on tarkoitettu. Kirja on epäilettä liian pinnallinen kenellekään filosofiasta tosissaan kiinnostuneelle ja se sisältää aivan liian vähän informaatiota käsittelemistään filosofeista, jotta sitä voisi käyttää hakuteoksena. Toisaalta se sisältää melko paljon teknistä termistöä, josta sunnuntailukijan on hankala ottaa selkoa sanaston puutteesta johtuen. Ehkäpä se käy maallikolle katsauksesta filosofian historian teemoihin ja mielenkiintoisten valintojen sekä jäsennyksen ansiosta kirjaa selailemalla voi oppinutkin saada muistutuksen siitä moninaisuudesta, joka filosofian historiaan liittyy.
Sami Syrjämäki
