Juha VartoVisuaalisen kulttuurin merkitystä ei todellakaan voi väheksyä. Kasvatuksessakin sillä on vakaa asema, sekä välineenä että esteenä. Kaikki, mitä lapsi ja nuori näkee, vaikuttaa häneen. Mainoksia on jo pitkään tutkittu tällä tavoin ja haluttu tavoittaa jonkinlainen tehokas mutta moraaliltaan kestävä tapa vaikuttaa lapsiin ja nuoriin, joita pidetään yleisesti löyhäpäisinä ja vaikutuksille alttiina. Monia mainostamisen tapoja on hylätty, koska on katsottu niiden vaikuttavan liian suorasti ja manipuloivan kasvavaa mieltä ja silmää.
Tupakkalain alkuaikoina kiellettiin tupakkamainonta, koska sen katsottiin innoittavan tupakoimiseen. Kansalla, joka ei koskaan tiedä, missä käsiään pitäisi, oli suuri tarve seurata niitä tyylikkäitä liikkeitä, joilla savuke otetaan laatikostaan, pannaan huulien väliin ja sytytetään, puhumattakaan tehokkaasta tumppaamisesta lauseen lopussa, painottamassa muuten retorisesti köyhän kielen sanomaa.
Nyt on esitetty, että tupakoiminen olisi kiellettävä lasten nähden. Ajatus on herättänyt monia mielleyhtymiä. Taustalla on epäilemättä toive, että jos lapsi ei koskaan näe tupakoimista, hän ei joudu kiusaukseen aloittaa tupakoimista itse. Ja tämä tuo mieleen monia muita ajatuksia.
Nimittäin, jos kaikki aikuisten tekemiset todellakin vaikuttavat suoraan esimerkin voimalla lapsiin, olisi luultavasti viisainta ottaa kaikki lapset yhteiskunnan haltuun ja kasvattaa heidät niin, että he eivät koskaan näe aikuisia. Kaikkihan me tiedämme, että aikuiset saattavat olla rumia, käyttäytyä millä tavalla tahansa, toimivat älyttömästi, he juovat ja syövät ja puhuvat sellaista, mikä ei ole hyväksi kenellekään. Koska tällainen näyttää jatkuvan sukupolvesta toiseen, katkaistaksemme kierteen meidän on otettava lapset pois aikuisten vaikutuspiiristä.
Muitakin ajatuksia tulee mieleen. Pitkään on mietityttänyt, miksi kaikki ovat yksimielisiä siitä, että pornografia on vaarallista lasten silmille. Selitykset ovat olleet epäluotettavia, sillä jos lapsi kiinnostuu pornografiasta, hänellä on jokin kysymys, johon hän haluaa vastausta. Meille on sen sijaan väitetty, että hänellä ei ole kysymystä.
Tähän on monia aikaisempia selityksiä, mutta tupakkajupakka taitaa paljastaa sen oikean: Jos lapset eivät koskaan näe kuvia siitä, mitä ihmiset tekevät sukuelimillään, he saattavat selviytyä koko elämänsä ilman moisia puuhia. Tästä hyötyisivät monet, erityisesti "seksi on likaista"tädit, joilla on sananvaltaa kouluissa, tarhoissa, terapiassa, lastensuojelussa ja kasvatustieteessä. Lapset hyötyisivät, koska jäisivät vaille niitä ikuisia pelkoja ja turhautumisia, joita seksiin liittyy.
Tämä yleinen hyötyminen on ilmeisesti taustalla visuaalisen kulttuurin keskeisessä asemassa. Me voimme säädellä kuvien avulla kulttuurissa ja yksilössä ilmaantuvia piirteitä avaamalla ja sulkemalla kuvia päästävän putken hanaa ja tällä tavoin rakentaa yhteisöstä sellaista kuin toivomme. Ja se, mitä toivomme, on tietenkin parasta, mitä tiedämme.
Vaikka visuaalisen kulttuurin vaikutuksesta on kirjoitettu tuhansia sivua,
itse asian ytimeen on ollut vaikea päästä. Ilmeisesti kyse
on behavioristisesta matkimalla oppimisesta, silmän kautta mallin näkemisestä
ja sen toteuttamisesta ilman omaa harkintaa. Tämähän mallina
auttaa huomattavasti myös muussa kasvatustyössä: Kellopeli
appelsiini elokuvan tavoin lapset ja nuoret voidaan ehdollistaa sen
sijaan, että heitä yritetään saada ymmärtämään.
Olisiko tämä uuden vuosituhannen kasvatusuudistus?
