Kirjapaino- ja lukutaidon kehitys toi sivistyksen mahdollisuuden "yhteisen kansan" elämään. Painokone oli myös valistuksen ja demokratian välikappale. Kansansivistyksen välittäjät, kirjapainotyöläiset, olivat kuin itseoikeutetusti ensimmäisiä, jotka järjestäytyivät ammatillisesti. Painotyö vaati käden taitoa, oikoluku onnistui vain lukutaitoiselta. Tällaisella oli myös hyvät edellytykset ottaa selvää työnsä ja elämänsä laajemmista yhteiskunnallisista lähtökohdista.
Kompuutterien tekstinkäsittelyohjelmat loivat aluksi illuusion, että kuka tahansa voisi noin vain tuottaa kelpo painotuotteita. Todellisuudessa itse tehdyt taitot ja painotulosteet tai valokopioidut monisteet olivat kuin räikeätä pilaa kirjanpainamisen vuosisataisia periaatteita kohtaan. Kotikutoisten julkaisujen tekijöillä ei yleensä ollut minkäänlaista käsitystä esimerkiksi kirjasintyyppien käytön tai ladonnan periaatteista. Surkuhupaisat tavutukset ja mainosmaailmasta peräisin olevat "fontit" löivät perinnetietoisen lukijan ällikällä, kunnes tottumus taltutti maun vaatimukset. Kotitietokoneiden läpimurtoon liittynyt "kirjapainotaitojen" kansanvaltaistuminen tarkoitti laadun romahtamista ja painotaidon perinteiden rappiota.
Nykyään teksti valmistetaan kirjapainossakin tietokonepelillä. Latojien ja oikolukijoiden paikalla istuvat sivuntaitto- ja oikolukuohjelmien käyttäjät hiiri kädessään, ellei sitten koko aineisto ole saapunut painoon valmiiksi taitettuna. Tässä tapauksessa kirjapainon tehtäväksi jää karkeimpien virheiden korjaaminen, mikäli asiakas on tällaisesta palvelusta valmis mitään maksamaan. Kirjan "elinkaaren" lyhentyessä yhä harvempi kustantaja voi panostaa todella huolelliseen ja perinnetietoiseen "ladontaan", eikä tällainen halpaan liimasidokseen sopisikaan. Koneellinen sidontakin nostaa kustannuksia, puhumattakaan käsityönä tehdystä nahkasidoksesta.
Mikäli kirjat eivät olisi nykyisenkaltaista pikakierrätystavaraa, vähävaraisempikin voisi satsata kestävään sidokseen ainakin klassikoiden kohdalla. Toisaalta tällöin ei olisi varaa kovin moneen kirjahankintaan. Siksi on toki hyvä, että filosofian klassikoistakin otetaan halpoja painoksia, joihin köyhempikin filosofian ystävä pystyy. Tällaisesta niteestä ei vain taida olla perinnöksi seuraavalle, saati sitä seuraavalle sukupolvelle. Näiden on itse ostettava omat Platoninsa ja Aristoteleensa, kun isäukon tai äitimuorin perintö on jo murentunut käsiin.
On vaikea kuvitella, että nyt kolmevuotias tyttäreni lukisi vielä mummona kirjahyllyni pokkareita. Kyllä ne ovat seitsemänkymmenen vuoden päästä haihtuneet taivaan tuuliin. Ehkä tällä ei ole mitään merkitystä, sillä voihan olla, että silloin kaiken sivistyksen voi hakea verkoista ja elektronisilta tallenteilta. Ehkä vuonna 2070 eletään todellista kansanvalistuksen kulta-aikaa, kun suurimmatkin antikvaariset rariteetit ovat kenen tahansa ulottuvilla kuin television viihdeohjelmat. Eivät esineinä, kirjoina tai inkunaabeleina, vaan sisältönsä puolesta.
Esimakua moisesta saa jo tänään. Muutamia vuosia sitten ajatus omasta Encyclopædia Britannicasta tai Diderot'n ja d'Alembertin L'Encyclopédiesta oli vain utopiaa. Britannica maksoi useita satoja puntia ja L'Encyclopédien 21:stä osasta kuvaliitteineen joutui pulittamaan vielä paljon enemmän. Tänään kaikki on toisin. Kumpikin on paikallaan kirjahyllyssäni! Yhteensä alle kahdella tonnilla! Tilaakin ne vievät vain kahdeksan senttimetriä, sillä näin tiiviiseen pakettiin tämä valistuksen valtava perintö voidaan digitaalisesti pakata. Toki olisin riemurinnoin raivannut viiden metrin tilan näiden teosten perinteisille "formaateillekin". Ovathan niiden nahkaselkäiset rivistöt pelkästään sisustuselementtinä kerrassaan upeita. Samaa ei voi sanoa muutamasta pahvirasiaan pakatusta cd-levystä. Niiden ohi astellessaan ei tee mieli pysähtyä ja sitten lueskella umpimähkäisesti valittua nidettä jonkin houkuttelevan hakusanan kohdalta. Tässä mielessä hyllyn uljas kirja on ylivoimainen "käyttöliittymä". Sitä se ei kuitenkaan ole kaikissa suhteissa.
* * *
Kun on nähnyt vaivan ja avannut cd:llä lymyävän L'Encyclopédie koneensa näytölle, niin löytöretkien aika koittaa. Sormet ja niiden välit eivät lopu kesken hakuja tehdessä. Silmänräpäyksessä ruutuun ilmestyy etsityn sanan jok'ikinen esiintymä tai pitkä lista vaikkapa Rousseaun musiikkia käsittelevistä hakusanoista. Ystäviään voi ilahduttaa tulostamalla tai sähköpostittamalla heille artikkelin amitié. Tutkimuksiinsa voi sijoittaa mielenkiintoisia tilastotietoja eri sanojen ja käsitteiden esiintymistiheyksistä ja käyttöyhteyksistä. Luentoja laatiessaan voi tulostaa Britannican perusteellisia artikkeleita filosofisista aihepiireistä. Sivunvalmistusohjelmat hallitseva voi näprätä vaikka toverilleen syntymäpäivälahjaksi hienolle paperille tulostetun Voltairen artikkelin onnellisuudesta tai Rousseaun harmoniasta. Huonosti ranskaa taitava voi kopioida mielenkiintoisen tekstikohdan ja käydä käännättämässä sen jollakin internetissä sijaitsevalla käännösohjelmalla. Tähän ei mene minuuttia kauempaa. Kaksi esimerkkiä eli alut artikkeleista philosophie ja politique sekä ensimainitun saksannos ja jälkimmäisen englanninnos täsmälleen Babel-käännösohjelman (http://babel.altavista.com/translate.dyn) antamassa muodossa:
PHILOSOPHIE. Philosophie signifie, suivant son étymologie, l'amour de la sagesse. Ce mot ayant toujours été assez vague, à cause des diverses significations qu'on y a attachées, il faut faire deux choses dans cet article; 1. rapporter historiquement l'origine & les différentes acceptions de ce terme; 2. en fixer le sens par une bonne définition.
PHILOSOPHIE. Philosophie bedeutet nach ihrem étymologie die Liebe der Weisheit. Dieses Wort, das immer ziemlich vag war, wegen der verschiedenen Bedeutungen, die man dort befestigt hat, muß man zwei Sachen in diesem Artikel machen; 1. über den Ursprung & über verschiedene acceptions dieses Begriffs historisch zu berichten; 2. davon den Sinn durch eine gute Definition festzulegen.
POLITIQUE. (Philosophie) La philosophie politique est celle qui enseigne aux hommes à se conduire avec prudence, soit à la tête d'un état, soit à la tête d'une famille. Cette importante partie de la Philosophie n'a point été négligée par les anciens, & sur-tout par l'école d'Aristote.
POLICY. (Philosophy) political philosophy is that which teaches with the men to act with prudence, either with the head of a state, or with the head of a family. This significant part of Philosophy was not neglected by the old ones, & especially by the school of Aristote.
Kirjan uljasta kauneutta ja lukemisen tuntumaa ei mikään sähkölaite päihitä. Mutta ehkäpä halpojen cd-romien ja ilmaisten nettipalvelujen ansiosta ranskalaisten ja skottilaisten ensyklopedistien valitusfilosofiset periaatteet voivat todella herätä eloon.
Mikko Lahtinen
