Willard Van Orman Quine kuoli joulupäivänä 25. 12. 2000. Hän näytteli keskeistä roolia 1900-luvun filosofiassa. Varhaiset hakuteokset luokittelivat Quinen loogikoksi, mutta varsin pian häntä alettiin pitää tätä laajempi-alaisena filosofina; aluksi logiikan ja kielen filosofiaan keskittyvänä ajattelijana ja myöhemmin metafyysikkona, jonka ontologiaa, epistemologiaa ja kommunikaatiota koskevien radikaalien näkemysten vaikutukset tuntuivat kaikilla filosofian keskeisillä alueilla.
Quinen varhaiset työt, väitöskirjasta vuodelta 1932 vuoteen 1943, keskittyivät pääasiassa logiikkaan. Tämän jakson tärkein saavutus oli artikkeli "New Foundations for Mathematical Logic" American Mathematical Monthlyssa vuonna 1937. Tämä pieni artikkeli on sittemmin poikinut suuren määrän jatkotarkasteluja. Artikkeli on yhä vilkkaan tutkimuksen ja keskustelun kohde.
Quinen loogiset tutkimukset olivat kuitenkin alusta lähtien filosofisesti motivoituja ja vähitellen hän keskittyi yhä enemmän filosofisten ongelmien tarkasteluun. Ensin esiin nousivat ontologiset kysymykset vuonna 1934 Mindissa ilmestyneen artikkelin "Ontological remarks on the propositional calculus" myötä. Ontologia säilytti asemansa yhtenä Quinen tärkeimmistä mielenkiinnon kohteista. Tutkimuksissaan hän terävöitti ontologisten kysymysten analyysia sekä käsitteli ontologisten sitoumusten ongelmaa.
Filosofiselta temperamentiltaan Quine oli spartalainen. Teoksen Set Theory and Its Logic vuodelta 1963 perustavana pyrkimyksenä olikin mahdollisimman minimalistisen ontologian säilyttäminen. Yhteistyössä Nelson Goodmanin kanssa hän tarkasteli myös nominalismin mahdollisuutta. Goodmanista poiketen hän asettui kuitenkin platonistisen realismin kannalle. Quinen myöhemmässä tuotannossa tämä realismi sai uuden kiehtovan referenssin epämääräisyyteen liittyvän käänteen, jonka merkitystä ei ole vielä tulkintakirjallisuudessa tyhjentävästi selvitetty.
Toinen Quinen varhaisissa töissä esille noussut tärkeä teema sai alkunsa skeptisismistä, joka kohdistui merkityksen ja siihen liittyvien analyyttisyyden ja modaliteetin käsitteisiin. Skeptisismin seurausta oli aikaisempien kommunikaatiota sekä kielen ja maailman välistä suhdetta koskevien filosofisten näkemysten huomattava uudelle mallille saattaminen. Ensimmäinen pilkahdus esiintyi artikkelissa "Truth by Convention" vuodelta 1936. Vuodesta 1943 lähtien skeptisismi sai ilmauksensa lukuisissa välttämättömyyden ja mahdollisuuden kaltaisia modaalikäsitteitä vastaan suunnatuissa artikkeleissa. Vuonna 1951 Quine luonnosteli vaihtoehtoisen näkemyksen merkityksen luonteesta artikkelissaan "Two Dogmas of Empiricism". Tämän näkemyksen hän viimeisteli teoksessa Word and Object vuodelta 1960. Siinä hän myös vahvisti modaalikäsitteisiin kohdistamaansa kritiikkiään esittämällä, että kvantifiointi modaalikonteksteihin johtaa modaalisten erotteluiden romahtamiseen.
Ongelmat, jotka Quinen mukaan liittyvät modaalikonteksteihin kvantifiointiin, voidaan ratkaista luopumalla perinteisestä semantiikasta ja omaksumalla tilalle semantiikka, jossa ns. "aidot" singulaaritermit tai "rigidit designaattorit" viittaavat samaan olioon kaikissa mahdollisissa maailmoissa, joissa kyseinen olio on olemassa. Tämä "uuden referenssin teorian" perusajatus syntyi vastauksena Quinen kriittisille argumenteille ja se on paljossa velkaa hänen taustaongelmia koskevalle tarkalle analyysilleen.
Quinen kritiikki loogista välttämättömyyttä ja mahdollisuutta, analyyttisyytta ja perinteisiä merkitysnäkemyksiä kohtaan säilyi voimakkaana. Lukuisissa kirjoissaan ja artikkeleissaan hän myös kehitteli eteenpäin Word and Objectissa esittämäänsä merkitysnäkemystä. Keskeisin idea on Quinen useimpien muiden filosofien ja lingvistien kanssa jakama ajatus kielen julkisesta luonteesta. Quinen tärkein panos keskusteluun onkin tämän ajatuksen vakavasti ottaminen. Käännöksen epämääräisyys (indeterminacy of translation) on eniten keskustelua herättänyt Quinen yksittäinen ajatus. Loppujen lopuksi sekin on vain hänen myöhemmissä kirjoituksissaan hiomiensa perustavien, kielen julkista luonnetta koskevien näkemysten seuraus.
Word and Objectin alkusivuilta lähtien Quine korostaa, että se mitä itse havaitsemme ja mitä ajattelemme muiden havaitsevan, on keskeistä kielen oppimisen ja käytön kannalta. Tämä on ratkaiseva kohta hänen ajattelussaan: semantiikka ja epistemologia kytkeytyvät kiinteästi toisiinsa. Hänen tietoteoriansa on naturalistista: se sisältyy luonnontieteisiin osana empiiristä psykologiaa. Kuitenkin juuri tietoteoria tarjoaa selvityksen luonnontieteen ja siten myös empiirisen psykologian itsensä evidentiaalisista perusteista. Merkityksen ja kommunikaation tutkimuksessa keskeisenä pyrkimyksenä on päästä selville siitä, mitä muut havaitsevat tarjoamatta samalla heille omaa maailmankuvaamme ja ontologiaamme. Word and Objectissa Quine pyrki tähän päämäärään tukeutumalla ärsykkeiden (stimulus) ja reaktioiden (response) käsitteistöön. Siitä huolimatta, että ärsykkeet ja reaktiot ovat empiriaa, ne eivät ole yleisesti havaittavissa. Sen evidenssin, jolle kielen oppimisemme ja käyttömme perustuu, täytyy kuitenkin olla yhteisön jäsenten jokapäiväisen elämän kannalta havaittavissa. Word and Objectin ja viimeisen teoksen From Stimulus to Science (1995) välisenä 35:n vuoden aikana hän yritti yhä uudestaan löytää keinon käsitellä sitä mitä muut havaitsevat ilman että merkityksen ja käännöksen käsitteet otetaan annettuina. Tähän pyrkimykseen liittyy koko Quinen filosofisten käsitysten kirjo; hänen näkemyksensä epistemologiasta ja ontologiasta sekä kausaliteetista, luonnollisista luokista, ajasta, avaruudesta ja individuaatiosta.
Quine loi uuden tavan tarkastella näitä filosofian ikuisia kysymyksiä ja niiden keskinäisiä suhteita. Hän jätti tulevien filosofisukupolvien tutkittavaksi toisenlaiseksi muokkaamansa filosofisen maaperän.
Quine syntyi Akronissa Ohiossa 25. 6. 1908, suoritti perustutkinnon (B.A.) Oberlin Collegessa vuonna 1930 ja vietti koko ammatillisen uransa Harvardissa, jossa hän oli suorittanut tohtorintutkintonsa vuonna 1932. Quine oli matkastipendiaattina (Sheldon Traveling Fellow) vuoden 1932-33 ja nuorempana tutkijana vuosina 193336. Tämän jälkeen hän opetti filosofiaa, vuodesta 1956 Edgar Pierce Professorina. Quinella oli kunniatohtorin arvoja lukuisista yliopistoista, hän oli useiden akatemioiden jäsen ja vastaanotti monia palkintoja, mm. ensimmäisen Rolf Schock -palkinnon Tukholmassa vuonna 1993 sekä Kioto-palkinnon Tokiossa vuonna 1996.
Quine jätti jälkeensä kolme tytärtä ja yhden pojan, kuusi lastenlasta sekä yhden lastenlastenlapsen.
Suomentanut Heikki J. Koskinen
