On kuitenkin hyvä mieli siitä, että Leila Haaparanta osallistui keskusteluun tajunnasta ja mielestä (n&n 4/96). Asia nähdään siis tärkeäksi.
Suomen kielessä on varmaankin satamäärin mieli-sanan käyttötapoja, erityisesti yhdyssanojen toisena osana. Ehdotus, että tieteellisissä keskusteluyhteyksissä mieli olisi noeman, saksan Sinn-sanan ja englannin sense-sanan vastine eikä kokemuksen kokonaisuuden nimi, ei tietenkään pyri rajoittamaan mieli-sanan mielekästä käyttöä muissa yhteyksissä yleiskielessä. Kysymys on aivan muusta.
Ei voitane asiallisesti puolustaa sitä, että mieli-sanaa käytetään samassakin esityksessä määrittelemättä vuoroin kaikkien mielien (kokemusten, merkitysten) kokonaisuuden nimenä ja toisaalta johonkin erityiseen noemaan (ja/tai sen laatuun) referoivasti. Silmäys esimerkiksi Vesa Oittisen (n&n 3/96) mainitsemiin filosofisten teosten artikkeleihin osoittaa, että näin tapahtuu.
Kun kaikkien mielien kokonaisuus nimetään sanalla tajunta, jää mieli-sanallekin selkeä käyttöalue. Mielet ovat merkitsevyyden elementtejä, joissa tajunta realisoituu ja toimii. Mieli-sanan tällaisessa käytössä ilmentyisi samalla tajunnan olemus 'olla mieliä jostakin' (tästä myös tajunnan perusluonnetta kuvaava ilmaisuni: mielellisyys).
L. H:n viitaukset Agricolan ja Kalevalan kieliin puolustukseksi mieli-sanan käytölle eivät kokemuksen kokonaisuuteen referoivana tunnu vakuuttavilta. Agricolan sanonta "kyllä se kuulee suomen kielen, joka ymmärtää kaiken mielen" voitaneen yhtä oikeutetusti tulkita fenomenologisesti siten, että Suuri Ymmärtäjä ymmärtää kaikenlaisia noemoja eli mieliä.
Vielä selvemmin rajoitetumpi tarkoite tulee mielestäni esiin L. H:n Kalevalan sitaatista. "Mieleni minun tekevi" viestittää, että minulla on tajunnassani jokin mielitekoa (-halua) ilmentävä kokemus. Kaikkien kokemusteni ei tällöin tarvitse olla "haluavia". Jos tässä yritämme korvata mieli-sanan kokemuksen kokonaisuuden nimellä, tulos "tajuntani tekevi" ei ole järkevä. Mieli ja tajunta eivät tässä sitaatissa ole vaihdettavissa.
Samaan tapaan suuri joukko nykysuomen mieli-sanojen käyttöjä viittaaa johonkin rajoitettuun kokemussisältöön, noemaan tai johonkin noemojen ryväkseen. Näin esimerkiksi ilmaisuissa mielikuva, -teko, -johde, -pide-, -aihe, -kirja, -väri, -ruoka, -paikka jne. Tajunnan joittenkin sisältöjen laatu tulee hyvin julki esimerkiksi ilmaisuissa kaiho-, murhe-, suru-, viha-, ilo-, uhrimieli ja mieli-sanan paikan vaihtuessa yhdyssanoissa mieliharmi, -paha, -hyvä, mielenhaikeus ym.
Juuri siksi, että tällaiset tajunnan sisältöjä spesifioivat ilmaisut suojautuisivat ristiriitaisilta tulkintamahdollisuuksilta jotka seuraavat siitä, että luokan alkio olisi myös itsensä sisältävä luokka tarvitaan sekä tajunnan että mielen käsitteet sekä niiden välille selkeästi tiedostettu tyyppiero.
Silloin kun sanotaan, että "tulee mieleen" (tai katoaa mielestä ym. samantapaisissa yhteyksissä), mieli viittaa laajempaan yhteyteen kuin johonkin spesifiin kokemussisältöön. Kuitenkin viesti näissä tapauksissa on kaiketi se, että en saa tietoisuuteeni tavoittelemaani sisältöä. Se on tajuntani piirissä, mutta sen tiedostamattomassa osassa.
Agricolan ja Kalevalan kielet ovat niin arkaaisia, ettei niistä saa apua filosofisten termien valintoihin ja käsiteanalyyseihin. Vaikka yleensä luotetaan siihen, että lausekokonaisuus antaa sanalle merkityksen, silti filosofisten peruskategorioiden, kuten tajunnan ja mielen merkityksiä ei tulisi jättää lukijan hyväntahtoisen tulkinnan varaan. Se voi usein puuttuakin, ja filosofiaan perehtymättömien edellytykset siihen saattavat olla vajavaisia.
Onneksi meillä on puheena olevan ihmistutkimuksen osalta olemassa tältä vuosisadalta hieno perinne Th. Reinin, Arvid Grotenfeltin, Juho Hollon ja Eino Kailan elämäntöiden ansiosta. Ei ole mitään tarvetta turmella sitä amerikanismeilla. Heidän selkeä linjansa tajunnan käsitteen käytössä asettaa myös tajuttoman, tiedostamattoman ja tietoisuuden käsitteet kohdalleen ihmisen kokemusulottuvuuden tutkimuksessa. Näissä yhteyksissä suomen kieli on ylivoimaisen selkeä ja ilmaisullinen muihin sivistyskieliin verrattuna. Siksi toivotan mielenmalttia amerikkalaisuuden edessä rähmälleen heittäytymisessä.
Lauri Rauhala
