Petri Sipilän käytännöllisen filosofian väitöskirja Sukupuolitettu ihminen - kokonainen etiikka tarkastettiin 7.11.1998 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Teos tarkastelee sukupuolta ja sukupuolen oikeutusta eettiseltä kannalta. Sipilä on toiminut tutkijana Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian laitoksella.
Pekka Wahlstedt: Miksi valitsit juuri filosofian alaksesi, mikä filosofiassa veti sinua puoleensa?
Petri Sipilä: Olen suurten linjojen ihminen, halusin valita alan, joka kattaa kaiken, tähyää isoja kokonaisuuksia. En halunnut urautua mihinkään tiettyyn kuvioon. Filosofia käsittelee elämän suuria kysymyksiä, tarkastelee ihmistä ja yhteiskuntaa mahdollisimman laajasti.
PW: Entä sukupuoliasiat, miten jouduit niiden kanssa tekemisiin?
PS: Sukupuolijuttuihin tulin mielenterveyden ja identiteetin tutkimisen kautta. Huomasin kuitenkin sen, että minun ei tarvitse välttämättä rajoittua mielisairaisiin, vaan mielenterveysasiat kietoutuvat tiiviisti myös sukupuolijaon ympärille. Eli miehiltä ja naisilta odotetaan tiettyjä roolisidonnaisia asioita: jos mies toimii ja käyttäytyy kuin nainen tai nainen kuin mies, heidät leimataan helposti poikkeaviksi. Nämä miehille ja naisille asetetut erilaiset odotukset veivät minut sukupuolitutkimuksen pariin.
PW: Entä feminismi; sinähän käsittelet ja kritisoit kirjassasi feminismiä paljon.
PS: En näe itseäni feminismin kriitikkona, vaikka jotkut ovat minut sellaisena nähneetkin. Kritiikki rajoittuu siihen, että pyrin ylittämään sukupuolijaon ja feminismi taas on sukupuolijaossa kiinni jo lähtökohtaisesti. Tämän vuoksi kriittinen asenne suhteessa feminismiin on väistämätön. En ole mielestäni niin kriittinen feminismiä kohtaan kuin väitetään. Pidän feminismiä tärkeänä, eikä oma lähtökohtani ja tutkimukseni olisi ollut mahdollista ilman feminististä tutkimusta ja siihen perehtymistä. En myöskään halua tunkea universalismia kaikille tasoille. Arvostelen vain sitä, että yhteinen inhimillinen perusta on lähes tyystin unohdettu tai se on hautautunut sukupuolijaon alle. Tämän takia haluan painottaa sitä, että myös miehen ja naisen välillä täytyy olla jotain yhdistävää ja yhteistä, jotta ei ajauduttaisi täydelliseen kommunikaatiokatkokseen ja sekasortoon; me kuitenkin joudumme asumaan samalla maapallolla ja elämään samassa kulttuurissa; tätä haluan kirjassani korostaa.
PW: Entä sitten miestutkimus; onko se mielestäsi kyennyt paremmin ylittämään sukupuolijaon ja lähestymään ihmisyyttä, vai seisooko se samalla viivalla feminismin kanssa?
PS: Ei, kyllä siihen pätee aivan samat asiat kuin feminismiinkin. En käsittele miestutkimusta, koska se on jäänyt marginaali-ilmiöksi.
PW: Se siis on paradoksaalisesti samassa asemassa kuin nainen on ollut perinteisessä filosofiassa ja tieteessä?
PS: Niin, miestutkimusta ei pidetä samalla tavalla merkittävänä ja yleispätevänä kuin naistutkimusta, siksi minäkään en ole katsonut tarpeelliseksi siihen kajota.
PW: Mielestäni on merkittävää, että olet soveltanut eri tavoin teoreettisia näkemyksiäsi myös käytäntöön. Tämä käsittääkseni kulminoituu perustamassasi sukupuolirajoja radikaalisti ravistelevassa Plastic Ponyssa. Kerro jotain Plastic Ponysta; miten se syntyi ja minkälaista sen toiminta on?
PS: Plastic Pony syntyi vuonna 1991 määrittämättömänä taiteellisena projektina. Koska Pony-ilmaisu tapahtuu erityisesti vaatteiden avulla, aloimme järjestää parodisia muotinäytöksiä ja sittemmin omia tapahtumia. Vaatteiden ohella taustafilosofia on ollut toinen tarkkaan hiottu alue Plastic Ponyssa, mutta muuten olemme tietoisesti toteuttaneet asioita rosoisen harrastelijamaisesti: ainakin periaatteessa siihen on ollut helppo tulla mukaan. Kaduilla ja mediassa näkyminen on ollut osa tätä interaktiivisuutta. Projektin muoto on muuttunut jatkuvasti, ja viime aikoina meidät on alettu hyväksyä osaksi taideinstituutiota. Nykyään sovellamme Pony-konseptia erilaisissa hankkeissa. Mielestäni kaikki omat esiintymiseni Pony-asuissa ovat osittain juuri tutkimusaiheideni ilmaisemista ruumiinkielellä, samojen asioiden pohtimista ilman sanoja. Se on tulkinnanvaraisempaa kuin teksti, joka puolestaan on toisella tavalla rajallinen ilmaisuväline
PW: Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on tutkijan urasi suhteen ja kirjoittamisen yleensä? Katsotko, että olet väitöskirjassasi sanonut viimeisen sanasi sukupuoliasioista, ja aiotko nyt siirtyä yleisemmälle tasolle tutkimaan etiikkaa ja ihmisenä olemista yleensä, kuten kai olisi loogista kirjasi keskeisempien väitteiden kannalta? Vai voimmeko odottaa vielä jonkinlaisia jälkisanoja aiheesta?
PS: Aion kirjoittaa erilaisiin julkaisuihin tärkeinä pitämistäni aiheista. Ilman muuta haluaisin toteuttaa visuaalista ilmaisua vaikkapa Plastic Ponyn puitteissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kuvittelin kyllä irtautuneeni sukupuoliprojektista, mutta keskustelun kuluessa uudet ajatukset ja painotukset näyttävät nousseen ajankohtaisiksi. Niinpä tästäkin aiheesta pitänee vielä kirjoittaa. Olen jo lupautunut kirjoittamaan seksuaalisuudesta professori Timo Airaksisen toimittamaan kirjaan. Muuten elämän suunnat riippuvat paljon siitä, onko jollekin projektille tiedossa rahoitusta.
Arvostelu Petri Sipilän väitöskirjasta.
