"Est profecto animi medicina, philosophia: cuius auxilium non, ut in corporis morbis, petendum est foris; omnibusque opibus viribus, ut nosmet ipsi nobis mederi possimus elaborandum est. Quamquam de universa philosophia, quantopere et expetenda esset et colenda, satis, ut arbitror, dictum est in Hortensio." (Cicero, Tusculanarum disputationum liber III)
"Filosofia todellakin on mielen lääkettä, jonka apua ei ole haettava ulkoa kuten ruumiin sairauksissa; on uurastettava kaikkien niiden väkevien apukeinojen avulla, joilla voimme tervehdyttää itse itsemme. Katson kuitenkin, että kaikesta filosofiasta, sikäli kun sitä pidetään tärkeänä tutkia ja harjoittaa, on jo sanottu aivan kylliksi Hortensiuksessa." (Cicero, Tusculumilaisten filosofisten keskustelujen 3.kirja)
* * *
"... ab undevicesimo anno aetatis meae, lecto Ciceronis Hortensio, excitatus eram studio sapientiae, et differebam contempta felicitate terrena ad eam investigandam vacare, cuius non inventio, sed vel sola inquisitio iam praeponenda erat etiam inventis thesauris regnisque gentium...." ( Augustinus, Confessiones, liber VIII)
"...yhdeksännestätoista ikävuodestani lähtien, luettuani Ciceron Hortensiusta, olin herätetty tavoittelemaan viisautta. En kuitenkaan ollut vielä vaihtanut maisen onnen tavoittelua viisauden etsimisen vapauteen, vaikka jo totuuden etsiminen eikä sen löytäminen olisi ollut asetettava kaiken maailman aarteiden ja valtakuntien edelle....." (Augustinus, Tunnustusten 8. kirja)
* * *
Aurelius Augustinus (354-430) tunnustaa Hortensiuksen herättäneen hänessä elinikäisen palon totuuden etsimiseen. Hortensius on eräs niistä antiikin kirjallisuuden lukuisista teoksista, joista tunnetaan enää vain katkelmia tai viitteitä. Kadonneiden teosten laajaan luokkaan kuuluu myös esimerkiksi Aristoteleen, Herakleitoksen ja Demokritoksen teoksia. Löytyessään monet näistä saattaisivat tuottaa filosofianhistorian tutkimukselle jopa käänteentekeviä muutoksia. Kuitenkin nykymediassa vaikkapa juuri Hortensiuksen löytymisen (mikä on siis edelleen mahdollista) varsinainen uutisarvo rajoittuisi korkeintaan kuriositeetiksi tai loppukevennykseksi muiden uutisten tulvan vuoksi.
Monien kadonneiden teosten vaikutushistorian spekulointi voi laittaa mielikuvituksen liikkeeseen. Entäpä jos Augustinustinuksen "sytyttänyt" Hortensius olisikin hävinnyt jo Ciceron aikana tai että se ei olisi tullut koskaan kirjoitetuksikaan? Olisikohan Aurelius Augustinus tällöin jäänyt vain erään jo unohdetun retoriikan opettajan jo unohdetuksi nimeksi? Jos näin olisi ja jos keskiajan aatemaailman eräät "kivijalat", nimittäin teokset Confessiones ja De Civitate Dei, olisivat jääneet kokonaan kirjoittamatta, millainen mahtaisi ollut olla keskiajan Euroopan uskonnollinen, poliittinen ja tieteellinen ilmapiiri? Olisiko ristiretkiin löytynyt pontta? Entäpä olisivatko erään protestimielisen saksalaisen augustinolaismunkin kauaskantoiset edesottamukset jääneet näkemättä? Entä olisikohan nk. latinalaisen Amerikan eurooppalaistaminen voinut sujua edes vähän humaanimmin? Varmaankaan edellä fantasioidussa kontrafaktuaalisessa maailmassa ei ainakaan Erasmus Rotterdamilaisen mm. Augustinuksen ja Tuomas Akvinolaisen näkemyksiä oikeutetusta sodasta kritisoivaa Querela pacis (vapaasti suomennettuna Rauhanvoivottelu) -nimistä pikku kirjasta olisi koskaan ilmestynyt.
Mikko Leinonen
