Jos kaikki opettajat puhuisivat totta, eivätkä asettaisi turhia odotuksia, opettajilla ei olisi niin huono maine julkisessa yhteiselossa kokemattomien ja tietämättömien keskuudessa.
Ajattelemattomasti ja väärin perustein lupailevat opettajat luovat vaikutelman, että on muka parempi olla välinpitämätön ja laiska kuin elää viisautta haluten.
Siis kukapa ei inhoten tuomitsisi kaiken kumoavassa väittelyssä aikaansa kuluttavia, eristikkoja? He teeskentelevät etsivänsä totuutta, mutta jo alkajaisiksi opetuslupauksissaan yrittävät valehdella.
Nähdäkseni on selvää, että tulevien asioiden ennalta ymmärtäminen ei ole meidän luontomme. Tällaista viisautta emme koskaan saavuta. Homeros, jota on pidetty suurimpana näkemysten viisaudessa, on runoten kuvannut jopa jumalat aivan samanlaisina. Homeros ei tietenkään tiedä asiaa jumalten kannalta. Hän vain haluaa syyttäen osoittaa, millä tavalla ihmiset ovat kyvyttömiä.
Sitä vastoin opettajat yrittävät ylimielisyydessään vakuuttaa nuorukaisemme jopa siitä, että jos nämä tulevat oppilaikseen, he ohjaavat välttämättömien käytäntöjen luo ja tämän tiedon kautta saattavat onnellisuuteen.
Ja kuitenkaan kaikkein parhaimpien asioiden opettajat eivät pidä rumana sitä, joka pyytää tästä toimesta vain ja ainoastaan kolme tai neljä minaa! Jos opettajat myisivät jotain muuta näin pienellä osalla sen arvosta, he eivät vastustaisi suurta nokkeluuttaan. Mutta he polkevat juuri urheuden ja onnellisuuden hintaa ja silti ymmärryksen omaavina johdattavat toisia muka arvokkaisiin asioihin! Ja sanovat vielä, etteivät edes halua palkkioita ja omaisuutta. Jopa varoittavat rikkauksista, hopeasta ja kullasta. He tavoittelevat vain pieniä voittoja ja silti lupaavat tehdä kanssaolijoistaan jumalten kaltaisia, kuolemattomia.
Kaikkein naurettavinta on kuitenkin se, että opettajat eivät luota palkkansa maksajiin. He epäilevät oppilaita, joille aikovat ojentaa oikeudenmukaisuuden perintöä opettajat pelkäävät oppilaidensa lähtevän luotaan maksamatta. Siksi opettajat vaativat oppilailtaan palkkion etukäteen. Sen he uskovat opetuksen ajaksi henkilölle, joka ei koskaan ole tullut oppilaakseen. Näin opettajat haluavat taata saatavansa. Mutta samalla toimien omaa opetuslupaustaan vastaan.
Luulisi, että kasvattajat tutkivat tarkoin kiistan aiheet? Mikäänhän ei estä joissakin toisissa mahdeissa kouluttautuneita olemasta epä rehellisiä, kun kyseessä ovat sopimukset.
Urheuden ja suhteidentajun palveluksessa työskentelevät eikö ole järjetöntä, etteivät he eniten luota omiin oppilaisiinsa? Eivät kai kaikissa muissa asioissa oikein, kauniisti ja oikeudentuntoisesti toimivat tekisi vääryyttä opettajille, jotka ovat heidät niin hyviksi saattaneet.
Kun julkisessa yhteiselossa kokematon ja tietämätön kokoaa tämän kaiken sanotun yhteen ja havaitsee, että viisauden opettajat ja onnellisuuden ojentajat tarvitsevat paljon, mutta pyytävät oppilailta vähän, että he tarkkailevat ristiriitaisuuksia puheissa, mutta eivät huomaa ristiriitaisuuksia teoissa, että he väittävät tietävänsä tulevaisuudesta, mutta eivät mitään hyödyllistä kykene sanomaan läsnäolevasta, eivätkä kykene sitä kohtaamaan, että näkemysten käyttäjät ovat paljon vakaampia ja menestyvämpiä, kuin opettajat, jotka opetuslupauksissaan kertovat omistavansa tiedon, eikö tällöin, olettaisin, julkisessa yhteiselossa kokematon ja tietämätön tuomitse näin elävät ja pidä tätä mitättömänä hölynpölynä, eikä huolena sielusta.
Mutta eivät yksin nämä vaan myös julkisten asioiden hoitoa opettavat joutuvat arvosteltaviksi. He eivät välitä vähääkään totuudesta vaan pitävät puhumisen tapaansa taitavan taiteena, jos vain houkuttelevat puoleensa eniten ihmisiä palkkansa pienuudella sekä hallintansa ja alansa valtavuudella ja kykenevät ottamaan ihmisiltä jotain itselleen.
Opettajat valmistelevat ja kirjoittavat huonompia puheita kuin idiootit yhtäkkiä suoltavat. Ja kuitenkin he ottavat asiakseen tehdä seuraajistaan ja kanssa-olijoistaan puhujia, joilta ei mikään käytännön asiaan kätkeytyvä mahdollisuus jäisi huomaamatta. Opettajat ovat kyllin typeriä pitääkseen toisia näin helposti huijattavina.
Puhumisen kyvyllä ei ole muka mitään tekemistä oppilaan kokemuksen tai luonnon kanssa. He väittävät ojentavansa samalla tavalla tiedon puhumisesta kuin aakkosten alkeet esiopetuksessa kuin omistaisivat kumpaisenkin opin paneutumatta ja tarkasti tutkimatta.
Julkisten asioiden hoitoa opettavat uskovat, että liioittelemalla hallitsemaansa alaa, he herättävät ihmetystä, ja että puhumaan kasvattamista pidettäisiin näin yhä suuremmassa arvossa. Mutta huonostipa tuntuvat tietävän, että taitavan taidetta ei tee suuremmaksi sen kanssa ympäriinsä kiertelevä ja sitä kulkurina pyörittelevä vaan jokainen, joka kykenee löytämään kaiken siihen kuuluvan.
Minä olisin toki valinnut tämän kaiken, jos viisaudenhalulla olisi niin suuri kyky ja voima, kuin jotkut opettajat väittävät. Luultavimmin ei minua olisi siitä kauimmaksi karkoitettu, enkä olisi vähiten hyötynyt siitä. Mutta koska sillä ei ole tällaista voimaa, haluaisin lopettaa tyhjänjauhamisen. Huomaan toki, että samaan liemeen ei sekoiteta pelkästään pahaan puheeseen syyllistyviä, vaan kaikki muutkin tällä alueella elävät syyllistetään.
Joudun ihmetyksen valtaan pohtiessani julkisten asioiden hoitoa opettavia, jotka arvioivat ja arvostelevat oppilaita. He asettavat järjestyneen tekniikan runollisen käytännön malliksi, tätä itsekään huomaamatta. Kukapa ei tietäisi, paitsi nämä opettajat, että aakkoston alkeet ovat liikkumattomat ja täten muuttumattomat. Käytämme aina samoja samoihin tarkoituksiin. Puheen laita on aivan päinvastainen.
Toiselle puhujalle ei ole mitään hyötyä toisen jo sanomasta. Taiteessaan taidokkain on hän, joka puhuu käytännön asian arvon mukaisesti, tavalla johon kukaan toinen ei kykene.
Suurin ero näiden kahden välillä onkin seuraava: puheen on mahdotonta olla kaunis, ellei se ole aikaansa ja paikkaansa sopiva sekä tuore ominaisuuksia joita ei koskaan vaadita aakkosilta.
Teknisten mallien käyttäjien lieneekin oikeutetumpi maksaa kuin saada. Toisten kasvattamiseen omistautuvat tarvitsisivat paljon suurempaa huolenpitoa.
Jos minun ei tule luokitella vain muita vaan myös selkeyttää omia ajatuksiani, huomauttaisin monien viisautta halunneiden pysyneen yksityisen alueella. Toisaalta monet, jotka eivät ole koskaan tulleet sofistien vaikutuspiiriin, puhuvat ja hoitavat julkisia asioita aivan pätevästi. Tästä järkevät lienevät kanssani samaa mieltä.
Kyvykkyys puheessa ja muussa toimessa toteutuu parhaiten asioihin luonnostaan suhteen omaavilla, jotka harjaannuttavat itseään käytännössä.
Kasvatus tekee tällaisista oppilaista taiteessaan taidokkaampia ja valmiimpia etsimään. Se opettaa heidät ottamaan käsilläolevasta, kun he nyt ottavat sieltä täältä ja vaeltelevat minne sattuu. Niitä, joilta puuttuu luontainen kosketus asiaan, ei hyvin julkisesti esiintyvä tai puheiden tekijä voi saattaa loppuun asti joskin hän voi saada oppilaansa viemään itse itseään eteenpäin ja tulemaan hivenen järkevämmiksi.
Haluan nyt, kun olen tähänkin asti tullut, puhua hieman aiempaa yksityiskohtaisemmin. Mielestäni ei ole kovin vaikeaa saada tietoa perusasioista, joista kaiken puheen keräämme ja yhteen saatamme. On vain antauduttava asiasta tietävien huostaan, ei niiden, jotka kevytmielisesti lupailevat kaikenlaista.
Mutta valita puheen perusasioista jokaiseen käytännön tilanteeseen sopiva, sekoittaa ne toinen toiseensa, järjestää sopivasti, eikä hukata oikeaa mittaa, vaan täyttää vaihtelevaisesti koko puhe sekä päätelmin että rytmillisin ja musikaalisin nimi-sanoin tämä vaatii suurinta huolta ja on miehisen ja näkemyksekkään sielun työtä!
Pelkästään luontainen suhde asiaan ei kuitenkaan riitä: on välttämättä opittava puheen lajit ja harjoitettava itseään niiden käytössä. Opettajan on käytävä täsmällisesti läpi kaikki mikä on opetettavissa niin, ettei mitään jää huomaamatta. Muusta opettajan on säilytettävä itsessään mallia, niin että oppilaat, jotka ovat hänen alaisuudessaan toimineet ja kyenneet häntä jäljittelemään, ilmentävät kenet tahansa kohdattaessaan kukoistavinta ja tyylikkäintä puhuntaa.
Ja lopulta, kun kaikki tämä on yhteen saatettu, viisautta haluavat saavuttavat kykynsä päämäärän. Mutta jos jotain tässä sanotusta uupuu, opettajan seuraajat ovat välttämättä alennustilassa.
Juuri nyt on noussut sofisteja ja viimeaikoina he ovat juhlineet teeskentelyillään mutta jos he nyt liioittelevatkin, he myös tietävät tulevansa alas näkemykseni mukaisesti.
Tarkastelematta ovat enää meitä ennen eläneet opettajat, jotka rohkenivat tehdä niin kutsuttuja 'kirjoitettuja tekniikoita'. Näitä ei voi tässäkään heittää ruotimatta pois.
Tekniikoiden kirjoittajat lupasivat opettaa oikeudenkäymisen taitoa. Niin he opettivatkin valitsemaan ongelmallisimmat nimisanat, joilla toimivat ja puhuvat pahantahtoiset, eivät asiaa suojelevat.
Tällainen käytäntö, jos se ylipäänsä on opetettavissa, ei ole avuksi sen enempää oikeuden hakemisen puheissa kuin missään muussakaan.
Oikeuspuheiden opettajat olivat paljon huonompia, kuin kaiken kumoavan väittelytavan kanssa puuhastelevat eristikot, jotka käyvät läpi järkeilyn pikku säännöstöjään. Vaikka säännöstöihin turvautuva onkin käytännön asioissa heti rumuuden alamainen, eristikot silti edes lupauksissaan ottavat huomioon urheutta ja suhteentajua.
Muinaiset opettajat yllyttivät hoitamaan julkisia asioita mutta eivät vähääkään välittäneet hyvästä ja oikeasta, jotka kuuluvat julkisten asioiden hoitoon. Opettajan valepukuun kätkeytyi kaikkiin toimiin pyrkivä, ahne kiertolainen.
Ne jotka haluavat seurata johtajaa viisaudenhalussaan, päätyvät ennemmin kohtuuteen kuin puheen tarjoamaan hyötyyn.
Kenenkään ei siis pidä luulla, että minä väitän oikeudentunnon olevan opetettavissa. Ei ole olemassa tekniikkaa, jolla luonnostaan ruman voisi tehdä urheaksi, suhteita tajuavaksi ja oikeudentuntoiseksi. Ja kuitenkin ajattelen, että huoli julkisten asioiden hoidosta voimakkaimmin kutsuu esiin ja harjoittaa näitä ominaisuuksia.
Mutta etten näyttäisi vain moittivan toisia ja kuitenkin itsekin yli mahdollisuuksieni puhuvan, väitän ja tiedän, että se, millä minut tästä vakuutettiin, asettaa asian selkeästi paikoilleen myös toisille.
Suomentanut Mika Saranpää
