Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta pääsi
runsas vuosi sitten hesarijulkisuuteen (HS 18.4.93) suositellessaan dekaaninsa
Kalle Lyytisen johdolla väitöskirjojen julkaisukieleksi "jotakin
kansainvälisistä tieteen kielistä". "Erityisperustein
voidaan väitöskirja esittää hyväksyttäväksi
tiedekunnassa suomen kielisenä. Tällaisia erityisperusteluja ovat
aiheen erityinen kansallinen merkitys, riittävän suuri kansallinen
tiedeyhteisö väitöskirjan alueella sekä väittelijän
ammatillinen suuntautuminen (väittelijä pätevöityy lähinnä
ammatillisista syistä). Kun väitöskirja esitetään
tiedekunnalla tarkastettavaksi, on kotimaisen kielen valinnan erityisperustelut
tuotava esille." (Lyytisen ja opintosihteeri Maija Salon kirje jatko-opiskelijoille
29.3.93)
Lyytinen ja Salo ovat ainakin omalla kohdallaan onnistuneet suomen kielestä
irtautumisessa, kun jo kirjoittavatkin suomenkielisen "suomen kieliseksi".
Heidän ajattelutavassaan myös "kansainvälinen"
ja "kansallinen" repeytyvät omiksi maailmoikseen. Lyytisen
epädialektista logiikkaa seuraten kansallista merkitystä on väitöskirjalla,
jossa tutkitaan Jyväskylän kaupungin ja maalaiskunnan yhdistämisen
mahdollisuuksia, kun taas filosofisella väitöskirjalla Hegelistä
ei ole kansallista merkitystä. Hegel ei ole kansallisesti merkittävää
tutkimusta, koska tämä preussilainen on kansainvälisen tiedeyhteisön
tutkimuksen kohde. Hegel-tutkimusta tuleekin tehdä kansainvälisiä
Hegel-spesialisteja varten. Tällöin Suomi kielineen ei ole Hegel-harrastuksen
haaste ja kannustin vaan rasite ja mielen masennin. Napapiirinkin tuntumasta
lähteneen Hegel-tutkijan risti ja kirkastus on kansainvälisellä
tieteen kielellä kirjoitettu tutkimus, joka saa Hegel-piireissä
myönteistä huomiota osakseen.
Kansainvälinen tunnustus parantaa yksilön menestymisen mahdollisuuksia
kansallisissa viran- ja rahanjaoissa. Esimerkiksi professuuri on henkilökohtainen
palkinto kansainvälisten asiantuntijoiden suomasta tunnustuksesta:
ykkössija ehdollepanossa. Professuuriin ei sisälly kansallisia
kollektiivisia vaateita ja velvoitteita, kuten esimerkiksi suomenkielisen
filosofian viljelyä. Kansainvälisyys on automaatti, joka markkinavoimien
lailla tuottaa itsestäänselvästi ja idioottivarmasti kansallista
yhteishyvää. Kaupankäynnin ja pääomien kasaamisen
mallin mukaan tieteen tulee olla kansainvälistä toimintaa, jota
eivät kansalliset velvoitteet rasita. Palkittavalta ei edellytetä,
että hän olisi käyttänyt ja varsinkaan tulisi käyttämään
kansainvälisiä ansioitaan ja suhteitaan kansallisen kulttuurielämän
ja yhteiskunnan parhaaksi. Päinvastoin, tällainen "paikallinen"
toiminta paikallisella kielellä katsotaan viaksi ja heikkoudeksi.
* * *
Lyytisen kaltaisten kosmopoliittien logiikka toteutuu Jyväskylän
yliopiston loppusuoralla olevassa käytännöllisen filosofian
professuurin täytössä. Neljästä asiantuntijasta
kolme oli suomea taitamattomia kansainvälisen tiedeyhteisön jäseniä,
ja ainoa suomalainenkin, Lars Hertzberg, puhuu äidinkielenään
ruotsia. Heti alkuun he raakasivat pois ne tutkimukset, jotka oli kirjoitettu
suomeksi - miten englantilainen D.W. Hamlyn, norjalainen Audun Oefsti tai
tanskalainen Hans-Jørgen Schanz olisi voinut niitä ymmärtääkään,
vaikka aihe olisi ollut miten kansainvälinen tahansa? He kuitenkin
puolustautuvat toteamalla, että "tulee kuitenkin muistaa, että
juuri kyvyttömyyttä julkaista muilla kuin suomen kielellä
voidaan pitää hakijan tieteellisen pätevyyden heikkona kohtana
(flaw: vika, virhe, puutteellisuus, heikko kohta)" (Asiantuntijalausunto
18.2.94, s. 2). Suomenkielisten tutkimusten huomiotta jättämisestä
aiheutui tietenkin se, että kansainvälisillä kielillä,
varsinkin englanniksi, kirjoitettujen tutkimusten merkitys korostui voimakkaasti.
Siis käytännössä kielen merkitys korostui; mutta ei
kielen merkitys ajattelun ja kulttuurin elimellisenä ja itsessään
arvokkaana osana vaan kielen, joka ymmärretään ajatusten
mekaaniseksi välittäjäksi.
Heikkoutta oli asiantuntijoiden mukaan myös se, että useat hakijat
olivat taipuvaisia julkaisemaan työnsä mieluummin laitossarjoissa
ja muissa "paikallisissa (local) julkaisuissa" kuin esittämään
ne laajemmalle filosofiselle yhteisölle. Laajempi yleisö viitannee
tässä juuri suomea taitamattomiin kansainvälisiin filosofeihin,
eikä esimerkiksi suomalaisten ei-filosofisten "maallikoiden"
yhteisöön.
* * *
Lausunto vahvistaa sen, että filosofia(kin) ymmärretään
nykypäivänä omaksi ja erilliseksi maailmakseen, jossa pitkälle
erikoistuneita tutkimuksiaan tekevät spesialistit kommunikoivat toisilleen
kansainvälisillä foorumeilla. Hakijoiden opetuksellisista ansioista
ei lausunnossa puhuta halaistua sanaa tai arvioida heidän kykyjään
tulevien sukupolvien kasvattajana ja kansallisen kulttuurin edistäjinä.
Näyttääkin siltä, että yhtä jalkaa Euroopan
yhdentymisen kanssa tiede irtoaa kulttuurisesta maaperästään,
tieteentekijät luopuvat intellektuelli-vaikuttajan roolistaan, ja kansainvälisyys
tarkoittaa kansallisesti vastuutonta kosmopolitismia.
* * *
Martin Heideggerin tekniikkaa koskevien ajatusten ohella tämänkertaisen
niin & näin keskeinen teema on totuus. Toivottavasti nämä
kuusi totuutta totuudesta, Terry Eagletonin haastattelulla ryyditettynä,
myös auttavat huomaamaan, että filosofian professuurillakin täyttöineen
on vaikutusta siihen, millainen filosofia kulloinkin on totuuden väärti.
Mikko Lahtinen
Ps. Asiantuntijat asettivat turkulaisen Eerik Lagerspetzin (s. 1956) ensimmäiselle
sijalle, kuten myös tiedekunta virkaehdotuksessaan (28.4.94). Onnittelut
- hullumminkin olisi voinut käydä...
