Mennyt kevät vahvisti kovasti uskoani siihen, että suomalaisen
yhteiskunnan tunnelmat ovat kuin Danten Helvetissä:
Sen äyräät home peitti, synnyttämä
alhaalta kohoavan kolkon huurun,
mi silmän niinkuin nenänkin on kiusa.
Menneenä keväänä kohtasin yhä taajempaan yhä
useampia tuttaviani, joihin osuvat edelleen Danten sanat:
Näin kansaa syvänteessä pyöreässä
ma käyvän ääneti ja itkein, kuten
käy hautasaatot maailmassa meidän.
Menneenä keväänä myös luin Helsingin Sanomista,
että Merita-pankin taloustietokilpailun voiton vei 16-vuotias poika
vihertävässä puvussa juustontuoksuisin ajatuksin:
Ensimmäisenä minulle tulee mieleen sosiaaliturva. Se on yksinkertaisesti
paisunut liian suureksi. Tietysti juustohöylämalli on tasapuolinen,
mutta tästä huolimatta sosiaaliturvaan pitäisi uskaltaa puuttua
rohkeammin. (HS 15. 5. 96)
Tämän runopojan kaltaisia, homeen hajuun niin tottuneita ja totutettuja
nuoria, että imevät sitä raikkaana ilmana, sikiää
Suomen kouluissa ja muissa oppilaitoksissa samaan tahtiin kuin ruumiita
syntyy ja ruumissaatot pitenevät. Nämä 70-luvun lopulla ja
80-luvulla syntyneet nuoret eivät turhia kursaile tai tunnontuskia
koe, kun tulee Heidän Aikansa periä eläkkeelle jäävien
suurten ikäluokkien paikat ja sysätä syrjään vanhusten
lailla edellään laahustavat, hyvinvointivaltiossa pehmeiksi kasvattuneet
ja kortistoissa salamavauhtia vanhentuneet 60-luvun lapset - kuten itseni
ja tuttavani.
60-luvun lapset ovat jo nyt aivan liian vanhoja ja väärinkasvattuneita
omaksumaan alati nopeutuvan survival-roolipelin säännöt ja
voittamisen tehostrategiat, jotta heistä olisi kunnon vastusta nuorille
haastajilleen.
Kun 60-luvun lapset kävivät koulua, ei ollut pakollista filosofian
kurssia tai internetiä, mutta ei siellä ja muissa kasvattavissa
käytännöissä myöskään tarjottu tosi kovia
aineita, jotka olisivat olleet kunnon tehopiikkejä sisäisessä
yrittäjyydessä, kapitalismin hengessä ja taidossa, oman edun
ajamisessa ja kilpailijoidensa päihittämisessä tai muussakaan
sellaisessa, jota nyt kipeästi tarvisi voidakseen nopeammin, tehokkaammin
ja nuorekkaammin taistella markkinakentillä rahoista ja asemista. Paitsijääneen
kateellinen puna kasvoillaan 60-luvun lapset saavat lukea Helsingin Sanomista,
että meille opetettiin "vääriä" ja "outoja"
talousoppeja, joissa elvytettiin, tasattiin rikkauksia ja lievitettiin köyhyyksiä;
ei leikkaamisen ja karsimisen "oikeita" talousoppeja, joista nykykoulujen
nykynuoret saavat ammentaa ja vahvemman oikeudesta vakuuttua (HS 15. 5.
96).
Lapsuutemme ja nuoruutemme Suomi kasvatti meistä avuttomia humanisteja
- jopa merkonomi- ja insinöörikavereistanikin - ja alkaneen aikuisuutemme
Suomi siirsi meidät surkimukset kortistoihin odottamaan armottoman
nykySuomen armottomiksi muovaamien nykynuorten tuloa. Ja me, 30-vuotiaina
jo ikäloput, ajanhampaan pahasti puremat, vain odotamme, valitamme
ja manaamme, kun niin naiivisti uskoimme, että yhteiskunta on yhteisvastuuta,
että politiikka tarkoittaa yhteisten asioiden hoitoa - ja että
luokkataistelu Suomessa päättyi talvisotaan
Mikko Lahtinen
