Ksenofanes

Homeros ja Hesiodos kertovat jumalien tekevän juuri sitä, mikä ihmisten
keskuudessa on kavahdettavaa ja
häpeällistä: varastaa, huorata ja pettää toinen toisensa. (Fragmentti 11)

* * *

Etiopialaiset kuvittelevat jumaliensa olevan mustia ja lyttänenäisiä. Traakialaisten
jumalat ovat punahiuksisia ja sinisilmäisiä. (Fr. 16)

* * *

Jos härillä ja hevosilla, tai leijonilla, olisi kädet, ja jos ne osaisivat piirtää ja työstää ainesta kuten ihmiset - hevoset piirtäisivät hevosen näköisiä ja leijonat leijonan näköisiä jumalia, ruumiiltaan itsensä kaltaisia. (Fr. 15)

* * *

Kuolevaiset luulevat, että jumalat syntyvät,
että niillä on vaatteet ja ääni ja kaltaisensa muoto.
(Fr. 14)

* * *

Ihminen ei saavuta kirkkautta. Eikä koskaan tule
ihmistä, joka näkisi välittymättöminä jumalat ja asiat, joista minä puhun. Ja vaikka onnistuisikin sanomaan totuuden, ei hän itse sitä tietäisi. Näkemys rakentaa
kaikkea. (Fr. 34)

* * *

Ylistä ihmistä joka humalassa kykenee jaloihin tekoihin,
ihmistä jonka muisti ja kaipuu on hyveistä - ihmistä joka ei taistele titaaneja, jättiläisiä ja kentaureita, muinaisten keksintöjä vastaan, tai hyödyttä riitele yhteisistä asioista.
Mutta ajatella aina edeltä jumalia, se on hyvä. (Fr. 1)

* * *

Tähän tapaan täytyy puhua talvella, tulen äärellä, pehmeällä taljalla, vatsa täynnä, kun juodaan makeaa viiniä ja murskataan pähkinöitä: "Hyvä mies, kerro nimesi. Salli kuulla, mistä olet. Mitä ikää käyt,
parahin ystävä?". (Fr. 22)

Suomeksi tulkinnut Mika Saranpää

Filosofian historiassa on vain harvoja todellisia koomikkoja; monet ovat toki tahtomattaan huvittavia. Oikean huumorin, vartavasten tehdyn, poeettisen huumorin - ilkeän huumorin - yritys on Ksenofanes.

Ksenofanes eli vanhaksi vuosien 570-470 eaa. välillä. Kuten aikansa oikeat runoilijat, hän söi hallitsijoiden pöydissä ja kun hallitsijat vaihtuivat, myös Ksenofaneen pöydät vaihtuivat. Syntyjään Joonialainen lähti Kolofonista ja kulki Messanan, Katanan ja Elean mullistusten kautta Syrakusaan saakka.

Humoristi ja filosofi Ksenofaneesta tuli jumalien kriitikkona. Ihmismäisten jumalien pilkka oli hänen lempityönsä, samalla kun hän rakensi omaa, yhden jumalan järjestystään. Ksenofaneen jumala ei ollut moraaliton, huoraava, vaelteleva, kuten olivat Homeroksen tai Hesiodoksen kreikkalaisille antamat jumalat. Ksenofaneen jumala oli yksi, vain ajatuksin vaikuttava. Nyt tiedämme miksi Ksenofanes on humoristi?

Mika Saranpää