Aristoteleen tunnetuista teoksista suurimman osan kattava suomennoshanke on nyt edennyt Retoriikkaan ja Runousoppiin, jotka ilmestyivät Gaudeamuksen kustantaman laitoksen osana IX (Gaudeamus 1997). Tätä ennen ovat ilmestyneet seuraavat viisi osaa:
I: Kategoriat, Tulkinnasta, Ensimmäinen analytiikka, Toinen analytiikka (Gaudeamus 1994)
III: Fysiikka (Gaudeamus 1992) VI: Metafysiikka (Gaudeamus 1990)
VII: Nikomakhoksen etiikka (Gaudeamus 1989) VIII: Politiikka (Gaudeamus 1991)
Ilmestymistään odottavat osat:
II: Topiikka, Sofistiset kumoamiset
IV: Taivaasta, Syntymisestä ja häviämisestä
V: Sielusta, Pieniä tutkielmia
Käsillä olevassa niin & näin lehden numerossa tarkastellaan viimeksi ilmestyneiden Retoriikan ja Runousopin tuoreiden suomennosten lisäksi Politiikkaa, Fysiikkaa ja Metafysiikkaa. Koska kyse on miltei 2500 vuotta sitten kreikaksi kirjoitetuista teksteistä, on selvää, että kääntämisen ongelmiin tulee kiinnittää erityisen suurta huomiota. Nämä eivät tietenkään ole vain teknisiä tai filologisia ongelmia, vaan liittyvät monin säikein kysymyksiin länsimaisen kulttuurin luonteesta ja Aristoteleen roolista siinä. Aristoteles on nykyihmisille yhtä aikaa hämäävän tuttu ja käsittämättömän kaukainen. Mikä hänen ajattelussaan on tuttua ja mikä vierasta, on visainen kysymys, johon Aristoteleensa vakavasti ottava lukija tai kääntäjä ei voi suhtautua ylimalkaisesti. Seuraavien artikkeleiden tarkoituksena onkin tarjota suomennosten lukijalle lähtökohtia ja näkökulmia sen arvioimiseksi, miten hyvin Aristoteleen suomentajat ovat onnistuneet epäilemättä ankaria ponnistuksia vaatineessa tulkinta- ja käännöstyössään.
Mikko Lahtinen
