"Nota quod omnis creatura duplex habet esse. Unum in causis suis originalibus, saltem in verbo dei; et hoc est esse firmum et stabile. Propter quod scientia coruptibilium est incorruptibilis, firma et stabilis; scitur enim res in suis causis. Aliud est esse rerum extra in rerum natura, quod habent res in forma propria. Primum est esse virtuale, secundum est esse formale, quod plerumque infirmum et variabile. (...) Rursus notandum quod esse virtute sive virtuale est longe nobilius et praestantius quam rerum esse formale." (Meister Eckhart, Expositio libri genesis I)
"Huomaa, että joka luontokappaleella on kaksinainen olemisensa. Yhtä on oleminen alkuperäisissä syissään, Jumalan sanassa; tämä on vankkaa ja pysyvää olemista. Siksi katoavaista koskeva tieto on itse katoamatonta, vankkaa ja pysyvää; asiahan tunnetaan tällöin varsinaisissa syissään. Toista on asioiden ulkonainen oleminen ilmiömaailmassa, jolloin oliot ovat saaneet omat erilliset hahmonsa. Siveellinen oleminen on ensisijaista, omassa hahmossa oleminen toissijaista ja etenkin heikkoa ja muuttuvaista. (...) On edelleen huomattava, että hyveellinen tai toisin sanoen siveellinen oleminen on suuresti jalompaa ja merkittävämpää kuin omassa hahmossa oleminen."
* * *
Omatahdon kuolettamista henkisen rauhan saavuttamisen metodina opettaneen dominikaaniajattelija Eckhartin (n. 1260 - 1328) tulkinta vaatii erityistä hienovaraisuutta (lat.subtilitas). Ajatuskulut ovat usein vain verkkaan avautuvia ja ne olisi kyettävä suhteutettamaan niin osin aitoperäisyydeltään epävarmaan ja epätäydellisenä säilyneiden teosten kokonaisuuteen kuin myös aikansa filosofiseen, uskonnolliseen ja yhteiskunnalliseen ilmapiiriin. Eckhartia (ja muitakin) koskevien liian omaehtoisten, tarvehakuisten ja suoraviivaisesti kompakteihin filosofianhistoriallisiin muotteihin niputtavien tulkintojen varalta onkin paikallaan eräs Horatiuksen muistutus: Si quid tamen olim scripseris, in Maeci descendat iudicis auris et patris et nostras nonumque prematur in annum membranis intus positis: delere licebit, quod non edideris, nescit vox missa reverti. (Mutta jos ryhdyt kirjoittamaan, alistukoon tuotteesi kriitikko Maeciuksen, isäsi ja minun korvieni kuultavaksi; pantakoon pergamentti lippaaseen ja pidettäköön sitä tallessa, kunnes yhdeksäs vuosi koittaa. Sen mitä et ole julkaissut, voi hävittää; julkisuuteen päästetyllä sanalla ei ole paluuta.)
Hämmästyttävän vapaisiin allegorioihin ja mystisismiin taipuvaisen Eckhartin tuotannossa tavataan eräs filosofisantropologinen distinktio. Tämän mukaan ihmisessä olisi muuttuvan ja ajallisen olemisensa ohella myös edellisistä riippumaton olemispuolensa. Toisaalta (em. dualistisuuden ohella) Eckhartin monidimensionaalisissa ihmisen mentaalisia ominaisuuksia luotaavissa erittelyissä painottuu myös "Akvinolainen" näkemys sielun ja ruumiin substantiaalisesta ykseydestä. On merkittävää, että länsimaisen ajattelun historiassa tavataan laajalti tendenssejä - aina varhaisista uskonnoista ja Platonista evankeliumiteksteihin; kirkkoisistä ja skolastikoista uudenajan filosofeihin kuten vaikkapa Descartes, Kant ja Schopenhauer - jonkin ihmisen muuttuvaisuudessa ja katoavaisuudessa kuitenkin pysyvän olemispuolen olettamuksille. Suomalaisista filosofeista erityistä huomiota tällaisten näkemysten kiinnostavuudelle ja jopa mahdolliselle varteenotettavuudelle ovat kiinnittäneet mm. Erik Ahlman ja Sven Krohn. Heidän tuotannossaan tätä tematiikkaa koskettavilla varsinaisen minuuden (tai ydinihmisen) käsitteillä on keskeinen sijansa.
Käännöstyössä kohtaa toisinaan tilanteita, joissa jonkin sanan kielestä toiseen "ylikuljettamisen", siis translaation yrityksissä ei joko tunnu oikein löytyvän mitään soveliasta sana-ehdokasta tai sitten hieman vivahteiltaan eroavia oivia käännösmahdollisuuksia saattaa ilmetä liiankin useita. Yllä käännetysssä tekstissä sanaa virtualis (vrt. sanavalintaani käännöksessä!) voidaan pitää melkoisena semanttisena lohkareena, josta voi avautua loputtoman moniuomainen etymologisten ja filosofisten polkujen maasto. Ehkäpä nykyisin vallitsevissa kielissä ja puheenparsissa niin kovin muodinmukaisena esiintyvälle virtuaalitodellisuuden käsitteelle voitaisiin (tulisi) yrittää "onkia" kosketuspintoja länsimaiseen eettisen ja humanistisen ajattelun traditioihin.
Mikko Leinonen
