Suomen kulttuurihistorian kannalta vuosi 1866 on sikäli merkityksellinen, että tuolloin alkoi ilmestyä ensimmäinen suomenkielinen kulttuurilehti, nuorfennomaanien toimittama Kirjallinen Kuukauslehti. Sen viidessätoista vuosikerrassa ehti tulla julki myös erinäisiä filosofisia kirjoituksia, varsinkin Johan Julius Frithiof Peranderin (1838–85) artikkelit Yhteiskunta uutena aikana (1866), Valtiolainojen vaikutuksista (1869) sekä John Stuart Mill’in yhteiskunnallinen filosofia (1879). Näistä ensi mainittu jää suomalaiseen kulttuurihistoriaan ensimmäisenä julkaistuna suomenkielisenä filosofisena teoksena. Ainakaan allekirjoittaneella ei ole tietoa sellaisista aiemmista julkaisuista, joissa olisi systemaattisesti käsitelty filosofisia kysymyksiä suomeksi. Tiedoksi myös saatettakoon, että mainitut Peranderin artikkelit julkaistaan uudelleen kuluvassa lokakuussa niin & näin -lehden kirjasarjan niteenä. Hanke on ehkä aavistuksen jälkijättöinen, sillä heti filosofin kuoleman jälkeen Werner Söderström ilmoitti julkaisevansa kustannuksellaan Peranderin suomenkieliset kirjoitukset, joita oli kaiken kaikkiaan lähemmäs kolmekymmentä. Jostakin syystä tämä Vilho Soinin toimittamaksi kaavailtu työ ei koskaan toteutunut.
Kolme virkaväitöskirjaansa Perander kirjoitti ruotsiksi: Kritisk undersökning af Statsbegreppet i den hegelska filosofin (1870); Aristoteles’ idealstat, dess kulturform och inrättningar (1878) ja pedagogiikan ja didaktiikan professuurin tuonut Herbartianismen i pedagogiken (1883). Ensimmäinen suomenkielinen filosofian alaan luettava, vaikkakin kreikan kielen ja kirjallisuuden oppiaineeseen tehty väitöskirja, Karl Lindroosin (vuodesta 1906 Heino) (1848–1921) Platonin kosmologia, Timaiossa esiteltynä ilmestyi keväällä 1887. Syksyllä filosofinen tiedekunta hylkäsi väitöksen filosofian professori Thiodolf Reinin (1838–1919) lausunnon perusteella, mutta itse pikku teos (80 s.) jäi painettuna elämään elämäänsä. Sittemmin Lindroos väitteli onnistuneesti latinankielisellä työllään Questiones Platonicae ad Metaphysicam et Physicam pertinentes (1891) Leipzigin yliopistossa. Seuraava suomenkielinen väitöskirja, Julius Anshelm Lylyn (ent. Bergh) (1856–1903) Plootinos sielun substantiaalisuudesta (syksyllä1889) oli jo substantiaalisempi ja tuli hyväksytyksi. Reinin vuonna 1873 perustaman ja alusta lähtien kaksikielisen Suomen Filosofisen Yhdistyksen piirissä Lylyä pidettiin Hjalmar Neiglickin (1860–89) jälkeen suurimpana suomalaisena filosofisena lupauksena. Kummankin nuorukaisen elämä päättyi ennenaikaisesti. Vasemmistonuorsuomalainen Lyly ampui itsensä venäläisen sortovallan maanpakoon tuomitsemana kesäkuussa 1903 Berliinissä, jonne hän oli matkustanut filosofian professuurin hakua varten tarkoittamaansa väitöskirjaa kirjoittamaan. Neiglickin elämän katkaisi raju tauti kesken kiihkeän luovan toiminnan. Edellisistä poiketen pitkän elämän eläneen Reinin ansiot suomenkielisen filosofian viljelijänä eivät rajoittuneet SFY:een, sillä hän luennoi katederista myös suomeksi.
Rein oli myös yksi ensimmäisistä, jonka filosofian alaan luettavia teoksia ilmestyi suomeksi, Oppikirja muodollisesta logiikasta vuonna 1882 ja Sielutieteen oppikirja kaksi vuotta myöhemmin (1884). Jo tätä ennen oli ilmestynyt Peranderia kasvatusopin professorina edeltäneen, mutta filosofiassa Spinozasta latinaksi väitelleen (1850) Z. J. Cleven Sielutieteen oppikirja (1869). Suomenkielisten oppikirjojen tarve kävi akuutiksi 1870-luvulla aloittaneiden suomenkielisten oppikoulujen myötä. Jos puhtaat oppi- ja koulukirjat sekä opinnäytteet jätetään pois laskuista, niin ensimmäinen varsinainen suomeksi kirjoitettu filosofinen kirja oli Reinin sisarenpojan ja seuraajan Arvi Grotenfeltin Uudemman filosofian historia, silmällä pitäen yleisen sivistyksen ja erityistieteiden kehitystä (1 osa). Se ilmestyi seitsemänä vihkona vuosina 1896–99. Samoina vuosina tuli painosta myös kolme osaa (1-2 ja 4) Kaarlo Forsmanin ja Aatto Suppasen suomentamia Snellmanin Valittuja teoksia sekä Oskar Relanderin ja Agathon Meurmanin suomentama Rein kaksiosainen Johan Vilhelm Snellmanin elämä (1895 ja 1899–1900). Snellmanin Valittujen osat kolme ja viisi näkivät päivänvalon vasta uuden vuosisadan puolella (1901), kuten myös Grotenfeltin filosofian historian jälkimmäinen osa (1916) (ensimmäisen osan korjattu laitos ilmestyi nimellä Uuden ajan filosofian historia renessanssista valistusaikaan vuosina 1912–13).
Varhaisin filosofian klassikkosuomennos – ellei sellaiseksi lueta Ciceron tai muiden suomennettujen roomalaisten kirjailijoiden teoksia – oli Aristoteleen Runousoppi (1871). Siitä vastasi Kirjallisen Kuukauslehden toimitukseen osallistunut ja Aristoteleen kauneus- ja taidekäsityksistä ruotsinkielisellä väitöskirjalla vuonna 1865 väitellyt Johan Viktor Calamnius (1838–91). Hän suomensi ja varusti kommentaarilla myös Platonin Faidonin, jonka jyväskyläläinen kustantajakaksikko Weilin ja Göös julkaisi ikään kuin juhlistaakseen kymmenvuotista toimintaansa vuonna 1882. Muita 1800-luvun puolella ilmestyneitä klassikkosuomennoksia olivat mm. John Stuart Millin Vapaudesta (1891, suom. Niilo Liakka) ja SKS:n Filosoofisen kirjaston toisena niteenä vuonna 1899 ilmestynyt valikoima René Descartesin kirjoituksia. Niihin sisältyi Jalmari Hahlin suomentama Metodin esitys ja Mielenliikutuksien tutkistelu sekä Ph. Suurosen suomentama Metafyysillisiä mietelmiä. Rousseau puolestaan tuli tutuksi suomenkieliselle lukijakunnalle suositun tanskalaisfilosofi Harald Höffdingin kirjoittaman ja Oskar Relanderin suomentaman teo-sen Jean Jacques Rousseau ja hänen filosofiansa myötä. Sen ensimmäinen painos on vuodelta 1898, kuten myös K. G. Aminoffin suomentama Sokrateen puolustuspuhe.
Platonin teosten suomennokset saivat jatkoa heti seuraavana vuonna (1899), kun kirjakauppojen pöydille ja hyllyille nostettiin SKS:n Filosoisen kirjaston ensimmäisenä niteenä ilmestynyt Gorgias (suom. K. Forsman). Näin SKS avasi ulkomuodoltaankin vaikuttavan filosoofisen sarjansa komeasti Platonilla ja Descartesilla. Jatkoksi tuli Jalmari Hahlin suomentama Rousseaun Emile eli kasvatuksesta (1905), saksalaisprofessori Rudolf Euckenin Suurten ajattelijain elämänkatsomukset (1905, suom. K. Forsman) ja lopulta John Locken Muutamia mietteitä kasvatuksesta (1914, suom. J. V. Lehtonen). Sarja päättyi Lockeen. Kuriositeettina mainittakoon, että suureksi Suomen ystäväksi sortovuosina osoittautunut Eucken kirjoitti suomalaisten pyynnöstä teoksensa suomennokseen liitettäväksi luvun J. L. Runebergin elämänkatsomuksesta (s. 808-820). Vuodesta 1881 alkaen kiinnostavia filosofisia kirjoituksia alettiin julkaista suomeksi myös Valvojassa, J. R. Danielsonin, E. G. Palménin, V. Porkan, O. E. Tudeerin, V. Vaseniuksen ja Th. Reinin toimittamassa, valtiollisiin, yhteiskunnallisiin, kirjal-lisiin ja tieteellisiin aineisiin keskittyneessä kulttuurilehdessä.
Kaiken kaikkiaan suurin osa melko vähäisestä suomalaisesta filosofisesta kirjallisuudesta on julkaistu muilla kielillä kuin suomeksi; väitöskirjat ensin latinaksi, sittemmin ruotsiksi ja saksaksi ja lopulta englanniksi. Kotimaisilla kielillä julkaisemisesta ei ole suomalaisessa akateemisessa filosofiassa koskaan muodostunut hallitsevaa tendenssiä, kuten on ollut asian laita sellaisissa ”kansallisissa tieteissä” kuin kotimaisessa kirjallisuudessa tai Suomen ja Pohjoismaiden historiassa. Niiden puitteissa julkaistiinkin ensimmäiset suomenkieliset väitöskirjat, Rietrik Polénin Johdanto Suomen kirjallishistoriaan ja Georg Forsmanin (Yrjö Koskisen) Nuijasodan syyt ja alku Pohjanmaalla, heti kun se vuonna 1858 oli yliopiston säädöstenkin puolesta mahdollista. Saattaa olla, että suomalaisessa yliopistofilosofiassa hallitseva vieraskielisyys on vaikuttanut myös siihen, että suomalaiset filosofian harrastajat ovat ammentaneet ajattelunsa ainekset ennen muuta käännöskirjallisuudesta, jota onkin ilmestynyt pienessä maassa kiitettävän paljon.
* * *
Suomalaisen filosofian historian vaiheisiin on mahdollista tutustua seuraavien kuukausien aikana (29.9. 2004 – 26.1. 2005) Suomen kansalliskirjaston näyttelyssä Suomalaiset filosofit maailmalla – maailman filosofit Suomessa, joka on toteutettu yhteistyössä Helsingin yliopiston filosofian laitosten ja Suomen Filosofisen Yhdistyksen kanssa (ks.s. 109). Kotimaisen ja ulkomaisen filosofian vuorovaikutusta esille nostavan näyttelyn asiantuntijat (Ilkka Niiniluoto, Vesa Oittinen, Mikko Salmela ja Risto Vilkko) vastaavat myös samannimisestä näyttelyjulkaisusta. Siihen ja itse näyttelyyn pyritään paneutumaan niin & näin -lehden talvinumerossa. Toivottavasti näyttely julkaisuineen voi lisätä kiinnostusta kotimaisen filosofian historiaa ja konteksteja kohtaan. Tämän myötä saattaisi myös syventyä ymmärrys siitä, miten kansalliset ja kansainväliset historialliset olosuhteet voivat vaikuttaa filosofiaksi nimitettyyn tieteeseen teorioineen ja käytäntöineen.
Mikko Lahtinen
