Fragmentti VI
On puhuttava ja ajateltava oleminen.
Oleminen on, ei-mikään ei ole:
mieti näitä!
- minä käsken ja käyn esteeksi tiellesi.
Mutta helposti en laske sinua sillekään tielle,
jolla hapuilevat tietämättömät,
kaksipäiset kuolevaiset.
Sydämiensä avuttomuus ohjaa
harhailevaa ymmärrystään.
He kulkevat kuin kuuromykkä sokea,
hämmentynyt.
He eivät osaa päättää,
onko syntyminen
ja oleminen
sama,
kääntyvätkö kaiken polut takaisin.
Fragmentti XIII
Asettakoon Eroksen Jumalista ensimmäiseksi...
Suomeksi tulkinnut Mika Saranpää
Antiikin kreikkalaiset olivat tarkkoja tyylistään.
Myös filosofiassa. Tätä todistaa heidän moninainen tapansa
kirjoittaa filosofisesti: Parmenideen 'eeppinen runoelma', Herakleitoksen
'fragmentit', Platonin 'dialogit', Isokrateen 'puheet', Aristoteleen 'tutkielmat'.
Monet muodot ja monet maut paljastivat filosofian olemusta omalla tavallaan.
Parmenides eli 500- ja 400 -lukujen vaihteessa eaa. Hän oli kotoisin
Eleasta ja hänen nimeensä liitetään elealaisuutena tunnettu
filosofinen koulukunta. Erityistä tämän koulukunnan filosofoinnissa
oli olemisen kysymyksen esiin nostaminen.
Ylle on suomennettu kaksi osaa vain fragmentteina säilyneestä
Parmenideen runoelmasta, joka käsittelee asioiden olemista. Tekstissä
looginen pohdinta yhtyy runoelman muotoon: puhujana on Jumalatar, Hesiodokselta
lainattuun tapaan ja alkukielisen tekstin mitta kulkee heksametrissä.
Parmenides edustaa filosofian historiassa 'hyvän maun logiikkaa'. Hänen
teksteissään poliittinen ja moraalinen käyvät rinnan
logiikan kanssa. Käsitteellinen työ ei erottaudu kulttuurin ja
yhteisön pyrinnöistä.
Olemisen käsitteiden pohtiminen oli kasvatuksellinen tehtävä
antiikin kreikkalaisille filosofeille. Kirjoittamisen tapa oli etiikan kysymys.
Suhteessa tähän lukijan on rakennettava lukemisensa moraali ja
kamppailtava siitä omalla nimellään. Viitteet historiaan
eivät sinällään todista mitään. Maku on valittava.
Mika Saranpää
