Jostakin syystä verbit 'ymmärtää' ja 'hyväksyä'
ovat kovin lähellä toisiaan arkikielessä ja arkiymmärryksessä.
Tältä ainakin tuntui pitäessäni viime keväänä
kulttuuristen merkitysten lukemisen kurssia eräässä sosiaalialan
oppilaitoksessa. Kurssilaisten oli vaikea hyväksyä esimerkiksi
sitä, että lastaan seksuaalisesti hyväksikäyttävän
isän tai äidin toimia voisi ymmärtää. Tällaiset
touhut tuli tuomita heti ja ankarasti. Asettivatpa myös opettajansa
moraalin kyseenalaiseksi.
Ehkä kysymys oli vain 70-luvulla syntyneiden nuorten kielimaailmasta,
jossa ymmärtäminen ja hyväksyminen nyt vain ovat likimain
synonyymeja. Tai ehkä syy oli opettajassa, joka hätäili liikaa,
eikä ensin kunnolla valmistanut opiskelijoiden semanttista tajuntaa
ottamaan vastaan näiden kahden samalta tuntuvan sanan välistä
eroa? Mutta miksi näiden sanojen merkitykset ovat muodostuneet sellaisiksi
kuin ovat muodostuneet esimerkiksi 70-luvun puolivälissä suomen
kielensä oppineiden elämässä? Onko suomi yksinkertaisesti
vain köyhtynyt tässä kohtaa, niin ettei näiden kahden
sanan välillä osata tehdä eroa? Joka tapauksessa ilmiö
on mielenkiintoinen ja ulottunee muihinkin kuin 70-luvun lapsiin. Testasin
asian baarissa. Siellä kaikenlainen insesti tuomittiin vielä suorasukaisemmin
kuin mihin tulevat auttamistyöläiset pystyivät: insestiäidit
ja -isät eivät saaneet minkäänlaista ymmärrystä
osakseen, julmia tuomioita ja mielikuvituksellisia rangaistusehdotuksia
kylläkin.
Ainakin syöpätutkimus taantuisi, mikäli pahanlaatuisten kasvainten
syntymekanismeja ei enää yritettäisi ymmärtää.
Kaikki vain huutaisivat kurkku suorana "pois paha syöpä"
- ja kasvaimet rönsyilisivät entistä villimmin. Mutta syöpätutkija
ei kai ymmärrä syöpää vaan selittää
sen mekanismeja. Entä insestiäiti tai -isä? Pitäisikö
heidänkin toimiaan selittää, jos niitä ei voi kerran
ymmärtää? Insestivanhemmiltahan voisi vaikka löytyä
joku geenipoikkeama, joka aiheuttaa patologisen kiinnostuksen omiin jälkeläisiinsä.
Ehkä tällainen selitys hyväksyttäisiin myös kouluissa
ja baareissa? Se varmaankin tuntuisi jotenkin kiistattomammalta ja todemmalta
- tv-uutiset voisivat näyttää kuvia insestigeeneistä
- kuin kuvitusta karttava ymmärtäminen. Tuomiokin voitaisiin julistaa
puhtain omatunnoin, kun se perustuisi "kiistattomaan todistusaineistoon".
Varmat ja lopulliset selitykset tuntuvat käyvät hyvin yksiin jyrkkien
tuomioiden ja ankarien rangaistusten kanssa. Kun ongelman "alkusyy"
on paljastettu, voidaan ryhtyä tositoimiin: geenivirhe tai sen kantaja
eliminoidaan kuin syöpäkasvain. Ymmärtäminen taas vaatii
huomattavasti enemmän kärsivällisyyttä ja kykyä
sietää epävarmuutta. Ymmärtäjä joutuu alati
pohtimaan, miten pitkälle ja pitkään uskaltaa ymmärtää,
millaisia tekijöitä rohkenee esittää ymmärryksen
tueksi, kuinka vakuuttaa ihmiset siitä, ettei insestiäitien ja
-isien ymmärtäminen välttämättä edellytä,
että hyväksyisi näiden puuhat. Miten huolehtia, ettei ymmärtämistä
jossakin kohdassa yhtäkkiä tulkita hyväksymiseksi: kaiken
maailman perverssejä sitä vain ymmärretään ja hyysätään,
kun taas kunnolliset lapsiperheet kärsivät verojen ja leikkausten
puristuksessa.
Kirkkaiden ja selvärajaisten arvojen nimeen vannovassa yhteiskunnassa
liian monisyinen ja pitkälle menevä ymmärtäminen on
uhka- ja häiriötekijä. Esimerkiksi viittaaminen insestivanhempien
omaan lapsuuteen, nuoruuteen ja aikuisiän ongelmiin ja vaikeuksiin
yhteiskunnassa ja yhteiskunnan vaikeuksiin ovat juuri sellaista "sosiaaliämmien
lässytystä", joka loukkaa ja hämärtää
"hyvän" ja "pahan" välistä pyhää
rajalinjaa. Kun pahaa ei sanota pahaksi, niin eihän se silloin enää
olekaan "pahaa", vaan jotakin ahdistavaa kolmatta. Ehkäpä
kurssilaisetkin - tulevat "sosiaaliämmät" - ahdistuivat
tästä. Ahdistus olisi varmaankin vältetty, jos opettaja olisi
selkein sanoin tuominnut pahan pahaksi. Tällöin koko koululuokka
opettajineen olisi voinut omassa hyveellisyydessään langettaa
tuomionsa insestivanhemmille, eikä sekaannus ymmärtämisen
ja hyväksymisen välillä olisi koskaan noussut esille.
Ehkä on myös niin, että ymmärtämisen ja hyväksymisen
synonymisoituminen kertoo ajasta, joka käy kohti moralismin ja suvaitsemattomuuden
yhteiskuntaa, jossa ei turhia yritetä ymmärtää, vaan
esitetään yksiselitteisiä selityksiä ja langetetaan
selkeitä tuomiota, jotka tuskin rajoittuvat vain insestivanhempiin.
Osansa saanevat myös neekerit, muslimit, aasialaiset, venäläiset,
vammaiset, alkoholistit, narkomaanit, köyhät, feministit, homot,
lesbot, ... - ja epävarmat sosiaaliämmät voidaan korvata
miehekkäästi marssivien sosiaalipoliisien itsevarmalla armeijalla.
