Ja tämän sinulle kerron: luonto ei ole mitään
kuolevaisista, ei edes tuhoavan kuoleman täyttymys.
On yksin yhdistyminen ja yhdistettävien yhteyksien muutos. Ihmisten
antama nimi on luonto...
* * *
...kaiken juuristot ovat nämä neljä...
* * *
...ja kun valtava viha oli kasvanut kunniaansa - aika täyttyi ajaksemme,
jonka rakkaus ja viha valalla saattoivat vastaavuudessaan liikkeeseen...
* * *
...toinen toistaan seuraten alkoivat täristä jumalten raajat...
* * *
...auringon tuli, maa, taivas, meri on yhteydessä osiin, jotka niistä
on irti revitty, viety pois ja synnytetty kuolevaisissa asioissa...
* * *
...maan näemme maasta, veden vedestä, ilman jumalaisesta ilmasta
ja tulen näkymättömäksi kadottavasta tulesta, rakkauden
rakkaudesta ja vihan kipeästä vihasta...
* * *
...kuin ruumiiltaan toiseksi muuttuvat, siten ne aina ajatuksiltaan muuttuvat...
* * *
...edestakaisin liikehtivän veren aalloissa kasvaa se, mitä ihmiset
kutsuvat ymmärrykseksi. Veri, ihmisen sydämen läpäisevä,
on ymmärrys...
* * *
...minussa on tyttöä ja poikaa, noita pensaita ja lintuja niissä,
ja meren mykkiä kaloja...
Suomeksi tulkinnut Mika Saranpää
Filosofian historian itsemurhaajiin lukeutuu Empedokles.
Hän on filosofi, jonka sandaali löydettiin tulivuori Etnan kraatterin
reunalta - sandaali paljasti filosofin ihmismäisyyden: hän ei
kadonnut jumalana vaan savuna.
Paitsi kummallisesta kuolemastaan, Sisiliassa, Akragasissa noin 484-424
eaa. elänyt Empedokles muistetaan myös muista kummallisuuksistaan.
Niistä vähäisin ei liene filosofiansa. Empedokles perustelee
runomuotoisissa kirjoituksissaan näkymättömän pysyvyyden,
ykseyden ja aistimellisen muutoksen, moneuden, yhteyttä. Neljä
on aina samaa: maa, ilma, tuli, vesi - kaiken juuristot. Niiden suhteita
ohjailevat rakkaus ja viha, voimat muutoksen, asioiden erilaisuuden takana.
Rakkaus tuo perustat yhteet ja näin muodostuu uusia asioita; viha erottaa
juuret, muuntaa niiden suhteita, asiat katoavat ja vaihtuvat.
Empedokles oli kiinnostunut myös fysiologiasta. Hän ajatteli,
että ihmisen sydänveri on lähes täydellisesti järjestynyt
ja siksi ihminen on muita kehittyneempi. Miten kehittynyt sitten on ihminen,
joka matkaa pitkän matkan kotoaan, hypätäkseen tulivuoreen
ja unohtaa kraaterin reunalle yhden sandaaleistaan, pilaten hyvän yrityksensä?
Mitä mahtoi Empedokles ajatella sillä hetkellä, kun kuumuus
iski kasvoihin ja tajusi tossunsa jääneen?
Mika Saranpää
