Leila Haaparanta syrjähtää pois keskustelumme aiheesta ja ryhtyy tekemään filosofiaa Kalevalasta (niin & näin 2/97). Kirjassani Tajunnan itsepuolustus (Yliopistopaino, 2. painos 1996) väitin, ettei ole tarpeellista eikä selkeää käyttää sanaa mieli kokemuksen kokonaisuuden nimenä tajunnan asemasta ja siten sotkea suomen kieleen vakiintunutta selkeää käsitejakoa. Mieli on merkitsevyyden elementti. Objekteilla, asioilla ja ilmiöillä on jokin mieli, jonka avulla ne ymmärretään joksikin. Tajunta on mieliä jostakin eli mielien kokonaisuus. Vesa Oittinen tarttui tähän ja toi käsityksiini yhtyen asian tämän lehden palstoille.
Tietenkin Kalevala voidaan nähdä filosofisena runoelmana, kuten esimerkiksi Bhagavad-Gita. Se esittää symbolisella tavalla elämänfilosofiaa. Mielenkiintoisen yrityksen tähän suuntaan on tehnyt Pekka Ervast kirjassaan Kalevalan avain (1939). Kalevalan filosofisella analyysilla niin mielenkiintoista kuin se onkin ei kuitenkaan ole mitään tekemistä siinä keskustelussa, jossa pohditaan, miten käsitteitä mieli ja tajunta olisi nykyisessä filosofiassa ja psykologiassa käytettävä. Käsitteiden rajaukset ovat tietenkin sopimusluontoisia. Tein suomalaiseen filosofiseen traditioon nojautuen oman ehdotukseni. Myös Vesa Oittinen käsitteli itse asiaa. Sitä toivoisi toisiltakin tähän keskusteluun osallistujilta.
Lauri Rauhala
