Genevieve Lloydin Miehinen järki on mainio filosofian historian tutkimusen alaan kuuluva teos ja samalla feministisen filosofian klassikko. Se ilmestyi alunperin vuonna 1984 eikä siten ole kovin tuore, mutta suomalaisittain arvioituna sen näkökulma filosofian historiaan on uusi. Meillä on aikaisemmin ilmestynyt oikeastaan vain yksi feministinen katsaus filosofian historiaan: Alanen, Haaparanta ja Lumme (toim.), Nainen, järki ja ihmisarvo - esseitä filosofian klassikoiden naiskäsityksistä (WSOY 1986). Sen sijaan Suomessa on ilmestynyt useita "yleiskatsauksia" aiheeseen. Lloydin teos on siis tervetullut lisä kirjamarkkinoillemme ja viime vuonna julkaistu käännös sisältää hänen toista painosta (1993) varten kirjoittaman uuden esipuheen ja ensimmäistä painosta täydentävän bibliografisen liitteen. Erityisesti uusi esipuhe on lukijalle hyödyllinen, sillä se oikoo räikeimpiä kirjan ympärillä elävistä väärinkäsityksistä. Lloydin mukaan väärinkäsityksiä on syntynyt sekä feministien että ei-feminististen lukijoiden piirissä. Osa lukijoista piti teosta pelkkänä epäfilosofisena sovinististen metaforien tuomitsemisyrityksenä, osa lukijoista katsoi, että Lloyd pyrki hylkäämään naisten ajattelun kohdalla traditionaaliset rationaalisuuden kriteerit kuten loogiset päättelysäännöt tai, että hän pyrki paljastamaan "miehisen järjen" onnettomuuden ja vapauttamaan naiset ajattelemaan "naisellisesti". Näidenkaltaisia ennakkoluuloja kaikkia feminismin muotoja kohtaan esiintyy ikävä kyllä yleisesti vieläkin. Toivottavasti Miehisen järjen ilmestyminen suomen kielellä korjaa tilannetta.
Haastattelussaan (niin & näin 3/2000) Lloyd toteaa, että feministisille lähestymistavoille filosofian historiaan on ominaista suhteuttaa filosofian historian tekstit ajankohtaisiin kysymyksiin, mutta sellaisiin, jotka eivät kumpua miesvaltaisesta ammattifilosofiasta vaan välittömästä nykyisyydestä, sosiaalisista, kulttuurisista ja poliittisista konteksteista. Lloyd pyrkii kuitenkin samaan aikaan historiallisesti korrekteihin tulkintoihin ja näissä pyrkimyksissään hän onnistuukin ilmeisen hyvin, sillä tässä suhteessa teos on kohdannut perin vähän arvostelua. Kirjalle langennut arvostelu on koskenut antiikin kreikkalaisten käsittelyä. Lloyd kertoo kuinka antiikin kreikassa tehdään erottelu sielun rationaalisen ja ei-rationaalisen osan välillä siten, että sielun sisällä käydään taistelua järjen ja halun välillä. Hän käy läpi Platonin dialogeja, joissa tätä erottelua ja taistelua pohditaan parisuhteiden kautta. Hän päätyy toteamaan, että Platonin filosofinen rakastaja "synnyttää kauniissa" ts. aktiivinen ja ylempi osapuoli tasopainottaa järjen ja passioiden suhteen siten, että järjestä tulee kiihkeä ja tuottava voima.
Lloyd kirjoittaa kuin kyseessä olisi yksinomaan mies-nainen-symboliikasta ja että ylempi voima on automaattisesti maskuliinen alemman olessa automaattisesti feminiininen. Kun Platon kirjottaa parisuhteista niin silloin ei kuitenkaan ole erityistä syytä olettaa, että kyse on nimenomaan miehen ja naisen välisestä suhteesta. Antiikin kreikassa aikuisilla kansalaisilla (miehillä) saattoi olla sosiaalisesti hyväksyttäjä intohimoja mihin tahansa häntä sosiaalisesti alempaan ryhmään kuuluvaa ihmistä kohtaan. Näitä ovat siis naisten lisäksi mm. kaikki orjat, pojat ja ulkomaalaiset ja näitä kohtaan hän saattoi käyttäytyä seksuaalisesti aktiivisesti. Lloydin yksipuolinen tulkinta tässä suhteessa ei tietenkään mitätöi edes antiikin Kreikkaa käsittelevää osuutta hänen analyysissään, vaikka hieman argumentaatiota heikentääkin. Yleisesti ottaen Lloydin käyttämät esimerkit ovat muuten erinomaisesti valittuja ja toimivia, vaikkakin materiaali on kohtuullisen suppea.
Teoksen pääteesi on, että filosofian historiassa käsitys järjestä on ollut miehinen. Se ei ole aina muotoiltu samalla tavalla, mutta kaikkiin traditionaalisiin järki-käsitteen muotoiluihin on liittynyt miehinen elementti siten, että järjellisyys on käsitetty miehen erityisenä kykynä. Näin järki tulee määritellyksi feminiinisen vastakohdaksi ja "järjen" alueen ovet suljetaan naisilta. Historiallisesti ollan usein katsottu Descartesin ja modernin luonnontieteen olleen erityisessä asemassa järjen "miehistämisessä". Mutta vaikka Lloydkin uhraakin paljon tilaa Baconille ja Descartesille, niin hänen miehisen järjen -historiansa alkaa jo antiikista, sielunpiirteiden sukupuolisesta jaosta sekä kreikkalaisten tietokäsityksistä.
Lloydin luonnostelemalta aikajanalta saavat edellä mainittujen lisäksi enemmän tilaa myös Platon, Aristoteles, Filon, Augustinus, Akvinolainen, Hume, Rousseau, Kant, Hegel, Sartre sekä de Beauvoir, joka Lloydin mukaan ei tunnistanut oman filosofiansa miehisyyttä. Lloydin tarkastelun keskiössä ovat erilaiset metaforat ja kirjoitustavat, joilla filosofit ovat järkeä luonnehtineet. Lloyd kertoo toisen painoksen esipuheessa, että kirjan kirjoittamisen aikoihin filosofien mies-nainen-erotteluihin liittyvien metaforisten ulottuvuuksien korostaminen olisi johtanut periaatteessa syytteeseen siitä, että ei erottanut pinnallisia kirjoitustapoja oleellisesta vakavasta filosofisesta sanomasta. Tällaisen kritiikin "pelko" ei ole turhaa nykyäänkään. Edelleenkin vaikutusvaltaiset filosofit saattavat ajatella, että todellinen filosofia on vapaa kielikuvista tai ainakin että kirkkaasti ja yksiselitteisesti ilmaistut ajatuksenjuoksut ovat filosofian universaalisti rationaalinen ydin: myytit ja metaforat eivät vakavasti otettavaan filosofiaan kuulu! Tähän tapaan hymistelevää kritiikkiä vastaan Lloydin teoksen suomennos joutuu yhä taistelemaan. Oli miten oli, historiallisessa mielessä allegoriat eivät olleet vain tyylikeinoja Platonille tai hänen seuraajilleen. Lloydinkin käsittelemä Filon toteaa, että ne ovat "tapoja tehdä ideat näkyviksi, ne kutsuvat meitä turvautumaan allegorisiin tulkintoihin, jotka ohjaavat tulkintaamme siitä, mikä on pinnan alla".
Ja vaikka hyväksyisimme vastustajien kannan, että metaforian käyttäminen on epäfilosofista, joudumme uudelleen silmätysten Lloydin kanssa. Sillä kaikkein helpointa olisi tietysti taistella sellaista sovinismia vastaan, joka on eksplisiittisesti ja "filosofisesti" artikuloitu, ja vaikka Lloyd suuntaa mielenkiintonsa myös eksplisiittisiin kannanottoihin, suurin ongelma on kuitenkin siinä, että usein ajattelumallit ovat uppoutuneet kielipeleihin tai puhetapoihin. Ja työ, jonka Lloyd tekee näihin kätkeytyneiden filosofisten näkemysten esiintyöstämiseksi on filosofista toimintaa par excellence. Yhteenvetona Lloydin strategiasta voidaankin sanoa, että hänen tarkoituksensa on kaivaa historiasta esiin juuri nykypäivän "filosofisesta" näkökulmasta katsottuna näkymättömiä ulottuvuuksia, jotka ovat uppoutuneet puhe- tai kirjoitustapoihin ja muuttuneet niin arkipäiväisiksi tai merkityksettömiksi trivialiteeteiksi etteivät ne enää asetu teoreettisen tarkastelun kohteeksi. Lloydia seuraamalla meidän ei tarvitse etsiä sovinistisia salaliittoja tai naisvihaajafilosofien yhteenliittymää vaan hän kysyy meistä itsekunkin, niin miesten kuin naistenkin, arkisen ja filosofisen puheenparren perään.
Lloydin teoksen kääntäminen suomen kielelle on ollut vaativa tehtävä ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin, Lloyd itse käyttää paljon lainauksia eri kielisistä teoksista, mikä on omiaan tuomaan kääntäjälle lisää päänvaivaa tekstien jo mahdollisesti olemassa olevien suomennosten jäljittämisessä tai sitten lainausten ensi kertaa suomeksi kääntämisessä. Toinen ja tässä tapauksessa merkittävämpi hankaluus on se, että Lloydin analyysin keskeisessä asemassa ovat metaforat, joiden merkitysten säilyttäminen käännösprosessissa on hyvin vaativa tehtävä. Ensimmäinen ongelma on jo teoksen nimen kääntäminen. The Man of Reason - "Male" and "Female" in Western Philosophy sisältää jo kielikuvan, jonka kääntäminen suomeksi kaikki merkitysvivahteet säilyttäen on ilmeisesti mahdotonta. Suomentaja Marjo Kylmänen on kuitenkin tehnyt hyvää työtä ja onnistunut pitämään Lloydin filosofisesti vaativan kielen selkeänä. Hän on myös nähnyt paljon vaivaa lisäämällä tärkeitä huomioita alaviitteisiin, jotka paitsi selventävät itse teosta myös tekevät käännöstä läpinäkyvämmäksi. Kaiken kaikkiaan teos on tervetullut lisä filosofisiin kirjastoihimme ja suositeltevaa luettavaa feminismistä ja filosofian historiasta kiinnostuneille lukijoille.
Sami Syrjämäki
