15.7.1930. Jackie Derrida syntyy El Biarissa, lähellä tuolloin Ranskan vallan alla olleen Algerian pääkaupunkia Algeria.
1935-1942. Aloittaa koulunkäyntinsä El Biarissa. Derridan vanhemmat ovat ranskankieleisiä sefardijuutalaisia, minkä takia Jacques erotetaan koulusta Vichyn hallituksen juutalaisvastaisten lakien perusteella.
1943-1947. Käy koulua Ben Aknoun -lyseossa ja haaveilee tulevansa ammattijalkapalloilijaksi. Lukee innokkaasti Rousseauta, Nietzscheä, Valérya, Camusta.
1947-48. Lukion viimeisellä luokalla Gauthierissä Algerissa, lukee Bergsonia ja Sartrea.
1949-1952. Matkustaa Ranskaan jatkamaan opintojaan Louis-le-Grand-lyseon korkeimpiin opintoihin valmistavilla luokilla (khâgne). Ystävystyy koulussa Pierre Bourdieun, Michel Deguyn ja Michel Serresin kanssa.
1952. Pääsee kolmannella yrittämisellä arvostettuun École Normale Supérieure (rue d'Ulm) -korkeakouluun, jossa tutustuu siellä opettavaan, myöskin algerilaissyntyiseen filosofi Louis Althusseriin.
1953-1954. Tutkielma Le problème de la genèse dans la philosophie de Husserl (julkaistu vuonna 1990, PUF). Ystävystyy Michel Foucaultin kanssa.
1956-1957. Läpäisee agrégation-kokeen (pääsytutkinto lukion opettajan ja tiettyihin korkeakouluopettajan virkoihin). Saa special auditor -stipendin Harvardin yliopistoon. Kesäkuussa 1957 menee Bostonissa naimisiin Marguerite Aucouturierin kanssa, jonka on tavannut ensimmäisen kerran vuonna 1952 (kaksi lasta tästä avioliitosta: Pierre 1963, Jean 1967).
1957-1959. Sotilaspalvelus keskellä Algerian itsenäistymistaistelua. Derrida ei kanna uniformua vaan suorittaa palveluksensa opettaen koulussa ranskaa ja englantia. Tapaa usein Bourdieuta Algerissa.
1960-1964. Opettaa Sorbonnessa ja toimii Georges Canguilhemin, Paul Ricœurin ja Jean Wahlin assistenttina. Ensimmäiset julkaisut lehtiin Critique ja Tel Quel, jonka piirissä ystävystyy Philippe Sollersin kanssa.
1962. Julkaisee johdannolla varustetun ranskannoksensa L'Origine de la géometrie (PUF) Edmund Husserlin tekstistä ”Geometrian alkuperä”.
1964. Jean Cavaillès -palkinto Husserl-käännöksestä ja -johdannosta.
1964-1984. Opettaa École Normale Supérieuressa (tittelillä maître-assistant).
1966. Kuuluisaksi tullut kollokvio Johns Hopkins -yliopistossa Baltimoressa, joka toimi lähtölaukauksena tiettyjen ranskalaisteoreetikkojen, erityisesti Derridan, menestyksekkääseen maihinnousuun Pohjois-Amerikkaan.
1967. Julkaisee ensimmäiset kolme kirjaansa: L'écriture et la différance (Seuil), La voix et le phénomène (PUF) ja De la grammatologie (Éd. de Minuit).
1968. Aloittaa opetuksensa Johns Hopkins -yliopistossa Baltimoressa, jonne palaa myös 1971, 1974 ja 1996-99. Useita tapaamisia Maurice Blanchot'n kanssa.
1970. Algerian itsenäistyessä 1962 Nizzaan muuttanut Derridan isä kuolee syöpään 74-vuotiaana.
1971. Käy ensimmäisen kerran itsenäisessä Algeriassa.
1972. Julkaisee kolme kirjaa: La dissémination (Seuil), Marges - de la philosophie (Minuit) ja Positions (Minuit; suomennettu nimellä Positiota, Gaudeamus 1988). Nietzsche-kollokvio Cerisyssä (mukana Derridan lisäksi mm. Deleuze, Klossowski, Kofman, Lacoue-Labarthe, Lyotard, Nancy). Välirikko Sollersin ja Tel Quel -lehden kanssa.
1974. Glas (Galilée).
1975. Vuoteen 1986 asti jatkunut vuosittainen opetus Yalen yliopistossa alkaa. Osallistuu Cerisyn Francis Ponge -kollokvioon.
1978. Eperons. Les styles de Nietzsche (Flammarion) ja La Vérité en peinture (Flammarion).
1979. Vastustaa aloitetta, joka yrittää tehdä filosofiasta valinnaisen aineen lukion viimeisellä luokalla. (Filosofialla on ollut vuodesta 1863 lähtien Ranskassa keskeinen asema lukion viimeisen luokan eli ”classe de philosophie'n” opinnoissa.)
1980. Puolustaa Sorbonnessa thèse d'État -väitöskirjaansa. Ensimmäinen kunniatohtorin arvo (University of Columbia, New York), myöhemmin parikymmentä muuta (mm. Louvain, Cambridge, Peking, Jerusalem, Coimbra). Ensimmäinen Derridan ajattelulle omistettu kollokvio Cerisyssä: Les fins de l'homme (à partir du travail de Jacques Derrida), järjestäjinä Philippe Lacoue-Labarthe ja Jean-Luc Nancy. La carte postale. De Socrate à Freud et au-delà (Aubier-Flammaron).
1981. Perustaa eräiden ystäviensä kanssa tshekkiläisiä toisinajattelijoita avustavan Jan-Hus-yhdistyksen. Pidätetään Prahassa maanalaiseen seminaariin osallistumisen seurauksena, mutta presidentti Mitterandin ja Ranskan hallituksen asiaan puuttumisen jälkeen vapautetaan ja karkoitetaan Tshekkoslovakiasta.
1982. Opettaa Cornellin yliopistossa vuoteen 1988 asti (Andrew D. White Professor at Large).
1983. On mukana perustamassa Pariisiin Collège International de Philosophie'ta, suurien yliopistoinstituutioiden ulkopuolella toimivaa tutkimus- ja opetuslaitosta, jonka ensimmäiseksi johtajaksi hänet valitaan (1983-85). Nimitetään École des Hautes Études en Sciences Sociales -korkeakoulun directeur d'études -virkaan. Signéponge/Signsponge (Columbia University Press; ranskaksi Seuil 1988) ja D'un ton apocalyptique adopté naguère en philosophie (Galilée). Osallistuu Nelson Mandelaa tukevaan toimintaan.
1984. Otobiographies. L'enseignement de Nietzsche et la politique du nom propre (Galilée).
1986. Aloittaa opetuksen New Yorkissa, vuoteen 1991 asti City University of New Yorkissa, 1992 lähtien New York Universityssä. Memoires - for Paul de Man (Columbia University Press); ranskaksi Mémoires - pour Paul de Man (Galilée 1988), Parages (Galilée) ja Schibboleth - pour Paul Celan (Galilée).
1987. Vuosittainen opetustoiminta University of Californiassa (Irvine) alkaa. De l'esprit. Heidegger et la question (Galilée), Psyché. Interventions de l'Autre (Galilée), Ulysse gramophone. Deux mots pour Joyce (Galilée) ja Feu la cendre (Éd. des femmes).
1988. Saa arvostetun Friedrich Nietzsche -palkinnon. Kolmas matka Jerusalemiin, tapaa palestiinalaisia ja miehitettyjen alueiden intellektuelleja. Limited Inc (Northwestern University Press; ranskaksi Galilée 1990)
1989. New Yorkin Cardozo School of Law järjestää suuren kollokvion Deconstruction and the Possibility of Justice, jossa Derrida pitää avauspuheen.
1990. Du droit la à la philosophie (Galilée).
1991. L'Autre cap (Minuit) ja Donner le temps. La fausse monnaie (Galilée).
1992. Toinen Derridalle omistettu Cerisy-kollokvio: Le passage des frontières (autour du travail de Jacques Derrida). Ignazio Silone -palkinto ja kunnialegioonan ritarin arvo (Chevalier de la Légion d'Honneur).
1993. Spectres de Marx (Galilée), Khôra (Galilée), Sauf le nom (Galilée).
1994. Politiques de l'amitié (Galilée) ja Force de loi (Galilée).
1995. Caprin seminaari teemasta uskonto mm. Vattimon, Gadamerin ja Ferrarisin kanssa. Moscou aller retour (Éd. l'Aube) ja Mal d'Archive (Galilée).
1996. Apories (Galilée), Le monolinguisme de l'autre (Galilée) ja Résistances - de la psychanalyse (Galilée).
1997. L'animal autobiographique (autour du travail de Jacques Derrida) eli kolmas Derrida-kollokvio Cerisyssä. Adieu à Emmanuel Levinas (Galilée), De l'hospitalité (Éd. Callmann-Lévy) ja Cosmopolites de tous les pays, encore un effort! (Galilée).
1998. Demeure: Maurice Blanchot (Galilée).
1999. Donner la mort (Galilée).
2000. Le Toucher, Jean-Luc Nancy (Galilée). (Derrida vierailee Suomessa.) Safaa Fathyn elokuva D'ailleurs, Derrida valmistuu.
2001. Vastaanottaa Adorno-palkinnon. De quoi demain… Dialogue avec Élisabeth Roudinesco (Fayard/Galilée), L'Université sans condition (Galilée) ja Papier Machine (Galilée).
2002. Neljäs Cerisy-kollokvio Derridan tiimoilta: La démocratie à venir (autour du travail de Jacques Derrida), kolmen viimeisen Cerisy-kollokvion järjestänä Marie-Louise Mallet. Artaud le Moma (Galilée), Fichus (Galilée) ja H. C. pour la vie, c'est à dire (Galilée) ja Marx & Sons (PUF/Galilée). Elokuvan Derrida (ohj. Kyrpy Dick & Amy Ziering Kofman) ensi-ilta.
2003. Chaque fois unique, la fin du monde (Galilée), Voyous (Galilée) ja Béliers (Galilée). (Platonin apteekki ja muita kirjoituksia, Gaudeamus.)
2004. Le « concept » du 11 septembre, keskusteluja Jürgen Habermasin kanssa, toim. Giovanna Borradori (Galilée; julk. englanniksi 2003, Chigaco University Press).
9.10.2004. Jacques Derrida kuolee Pariisissa.
