Amour-proprea ja amour de soi-mêmea ei pidä sekoittaa toisiinsa; nämä kaksi passiota ovat hyvin erilaisia luonteeltaan ja vaikutuksiltaan. Amour de soi-même on luonnollinen tunne, joka saa kaikki eläimet huolehtimaan omasta selviytymisestään ja joka, ollen ihmisessä järjen ohjaama ja myötätunnon hillitsemä, tuottaa inhimillisyyttä ja hyvettä. Amour-propre on vain relatiivinen tunne, keinotekoinen ja syntynyt yhteiskunnassa, joka saa jokaisen yksilön asettamaan oman etunsa toisen edelle, joka inspiroi ihmisiä kaikkeen siihen pahaan, mitä he tekevät toisilleen ja joka on ylpeyden todellinen lähde.
On selvää, että primitiivisessä tilassamme, todellisessa luonnontilassa, amour-proprea ei ole, sillä jokainen ihminen katselee itseään kuin hän olisi ainoa katselija, joka häntä tarkkailee, kuin ainoa olento universumissa, joka on kiinnostunut hänestä, kuin ainoa oman arvonsa tuomari. Ei ole mahdollista, että tunne, joka saa alkunsa vertailuissa, voisi versoa hänen sielussaan. Samasta syystä tämä ihminen ei voi tuntea vihaa eikä kostonhalua, passioita, jotka voivat syntyä vain käsityksestä, että on joutunut jonkin loukkauksen kohteeksi, ja kuten ylenkatse tai vahingoittamistarkoitus, eikä pahuus, muodostavat loukkauksen, ihmiset, jotka eivät osaa arvostaa tai vertailla toisiaan voivat tuottaa toisilleen paljon vahinkoa silloin kun siitä on heille jotain hyötyä ilman, että tämä toiminta koskaan koetaan loukkauksena. Sanalla sanottuna jokainen ihminen katsoessaan kaltaisiaan jokseenkin samoin kuin hän katsoo toisen lajin eläimiä voi riistää saaliin heikommalta tai luovuttaa omansa vahvemmalle pitäen näitä anastuksia luonnollisina tapahtumina ilman pienintäkään loukkauksen tunnetta tai kaunaa ja muuta passiota kuin tuskaa huonon tai iloa hyvän onnen vuoksi.
Suomentanut Merja Kylmäkoski
