Epikharmos

A. Jumalat ovat olleet aina läsnä, eikä niistä ole uupunut mitään. Ja aina ne ovat olleet läsnä samoina ja aina samalla tavalla.
B. Mutta sanotaanhan kaaoksen, jakamattomuuden tai tyhjyyden olleen ennen jumalia?
A. Mitä? Miten jokin voisi olla tai olla olematta ensimmäisenä?
B. Ei kai ensimmäisenä tullut ja lähtenyt ei-mitään?
A. Ei, voi luoja, eikä kyllä toisenakaan, eikä ainakaan se, mistä me nyt tällä tavoin puhumme, sillä sekin on aina ollut!

A. Jos parittomaan äänimäärään - ja minun puolestani vaikka parilliseen - lisäät laskukiven, tai otat jo valmiiksi kaukalossa olevista pois, jääkö se silloin mielestäsi samaksi?
B. Eipä kai.
A. Entä jos lisäät ympärysmittaan jotakin tai typistät jo mitatusta, luuletko, että se on yhä jo mitattu?
B. En luule.
A. Katsohan sitten tarkkaan ihmisiä! Joku kasvaa, joku kuihtuu, kaikki muuttuvat kaiken aikaa. Eikä luonnon mukaan muuttuva koskaan pysy samana: toista on nyt tämä kuin täksi muuttunut. Ja sinä ja minä, me olimme eilen muuta ja toisena tulemme tänään, emmekä koskaan saman järjestyksen mukaisesti.

...mutta Eumaios hyvä, eihän viisaus ole vain joillekin, vaan kaikki elävät saavat osansa ymmärryksestä. Jos olet tarkkaavainen oppilas, huomaat, että siipikarjan naaraat, eli kanat, eivät tuo maailmaan eläviä poikasia, vaan hautovat ja tekevät siten elämänvoimaisia. Miten kanoilla tällainen viisaus on, sen tietää vain luonto; nimittäin itsekseen tämän kaiken oppivat...

...eipä mikään ihme, että tuosta näin sanomme ja samasta nautimme ja kauniiksi ajattelemme kasvaneen. Sillä kai koiralle koira on kaunein ja härkä härälle ihanin, aasi aasille ja sika sialle...

Suomeksi tulkinnut Mika Saranpää

Jos ajattelemme yhtäaikaisesti antiikkia ja dialogia, ensimmäisenä mieleen tuleva nimi on varmasti Platon. Kuitenkaan Platonia ei voi kehua muodoltaan originelliksi, sillä monet muutkin antiikin tekstinikkarit, myös ennen Platonia, käyttivät vuoropuhelua muotonaan; eivätkä vain näytelmien, vaan myös filosofian tekijät.

Vuosien 550-460 eaa. välillä eli Sisiliassa, Syrakusan kaupungissa Epikharmos-niminen filosofian ja komedioiden kirjoittaja. Erinomaisen naurattajan tapaan hän ei erityisemmin vältellyt vakavia aiheita; täydellinen koomikko muistaa toki filosofian. Epikharmos oli vakaville filosofisille keskusteluille naurava vakavien filosofisten keskusteluiden runoaja.

Epikharmokselta on säilynyt vain muutamia epämääräisiä fragmentteja epämääräisestä kiinnostuksestaan aikansa filosofiaan. Hänen kuitenkin väitetään kirjoittaneen jopa lähes 50 taidokasta, tyylipuhdasta, mitaltaan soljuvaa komediaa. Me emme Epikharmoksesta juuri mitään tiedä, mutta silti myös paljon häntä myöhemmin, Rooman vallan aikaan, kirjoittajan tyylin vertaaminen Epikhramokseen oli suuri kunnianosoitus; Epikharmosta roomalaiset ajattelivat tällaisten vertailujen ainoastaan alentavan.

Mika Saranpää