1. Edellisen esitelmäni sisältö lyhyesti. Kohtalokkaan kriisin osaa esitti raha-rakkaus, kohtalokkaana kuolemaa kantavana voimana, "infernaalinen" Dostojevskillä, ja lopuksi vallankumous joka kusettaa kahdessa muodossa: napoleonismi ja smerdjakovilaisuus. Kaikki johti Karamazovin veljesten teoreemaan: yleisvenäläisen opiskelijan opettama lakeija raivaa tieltänsä herransa.
Smerdjakovin analyysi: alustavat luonnokset, Vidopljasov... Hullu palvelija, uskollinen palvelija Walter Scotilla. Miksi hän on uskollinen? Kaleb, Jevseits, Savelevits. Palvelijan käsitteen analyysi. Palvelija on se, joka "elää kunnioittavasti". Palvelija ja lakeija; lakeijan vaarallisuus, jos tämä löytää uuden herran ja uskoo uutta auktoriteettia. Ei ole pantu merkille, että tämä on Myrskyn juoni. Kulttuurin painajainen ja Prospero Shakespearella. Mitä tietä palvelija voi olla palvelija, tulematta lakeijaksi? Ei isä-Karamazovin, vaan Grinevin tietä; vastuun tietä. Tel maitre, tel laquais. Elävän veden virtaaminen, minkä Dostojevski näki selvästi Alempi rotu? Minua ei huvita syljeksiä kansallisuuksia, mutta Dostojevski näki tämän kauhean listijäsivilisaation, siitä näkivät unta koko Venäjän lakeijat, huonojen herrojensa apinat. Traagikon mielikuvituksessa muodostui myytti imaginaarisesta isänmurhasta.
2. Ydinkohta venäläisen tragedian eroon todellisesta ja kehkeytyneestä tragediasta: isänmurhan uskonnollis-moraalinen juoni (Oidipus tappoi isänsä, Hamlet setänsä, Orestes äitinsä) korvataan ei-aivan-murhalla. Tragedia uhkaa mennä farssiksi, ja pojan korvaa oopperan lakeija. Tämä on viimeinen sana Venäjästä. Oikeus teki asiasta traagisen ja tuomitsi Dmitrin. Tämä on venäläisen liberalismin ja Aleksanteri II:n reformien muistomerkki!
Lakeijasta tuli uusi isäntä, kansa luopui uskosta vanhaan herraan ja uskoi älymystöön. Suuret runoilijat ajattelevat myytein ja heidän ajatuksensa ovat symboleita. Millainen kaiho... romaanin loppu! Iljettävä! Smerdjakov hirtti itsensä iljettävyyttään. Smerdjakovin kuohilaisuus on määritelmänpuuttumistasinänsä : synnynnäinen kuohilas, epäuskottava lakeija, kuten kaikki eunukit haaremeissa "ja nukkuu lahjottu eunukki".1
Eunukilla ei ole elämässä omia päämääria, hänen pitää toteuttaa vieraita päämääriä... Eunukin romaani on: uusi isäntä. Smerdjakov tarvitsi oman sankarinsa!
3. Ei poika tappanut isäänsä (uskonnolliseettinen kriisi), vaan lakeija herransa (poliittinen kriisi). Tämä on venäläinen tragedia venäläisen elämän salaisuus: kun kysymys kriisistä siirretään politiikkaan, tragediasta tulee vallankumous: maailman pelastaminen maailmasta pelastumisen sijaan (vallankumouksen lyhyt kaava).
Mutta miten? Tuskin Venäjä on ikuisesti vallankumouksellinen?
Vallankumous rentrée maanalaisuus. Sanan historia. Maanalaisuus on kusetusta "haihattelen". Eitraagisessa elämässä se on väistämätön, eitraaginen maa on vallankumouksen kotimaa suorassa ja kuvaannollisessa merkityksessä.
Kusetus en état latent on astumista esiin maan alta. Eisankari on kusettaja; eitraagisessa elämässä ei ole sankaria. Sankari on se, joka käy yhteen itsensä kanssa (toiminnassa, aktissa), joka on kutsuttu toteuttamaan sen, minkä tekee. Eisankarin pitää muistuttaa itseään sankaruudesta tsaarin poika Ivan tai mennä maan alle.
Eisankarin emigraatio. Sokea elämä, kovasti tietoinen hiiri.
E la lor cieca vita é tanto bassa.
Ch'invidiosi son d'ogn'altra sorte.2
Tämä on vallankumousta ankarampaa ja sitä moraalittomampaa...
Vallankumouksessa oli myös moraalinen ulottuvuutensa pelastus
vain kusetuksen tietä... Maanalaisuuden sankareilla maanpäällinen
maailma on alhaalla: kellotorni, metsä, vuori heijastuvat lammen seisovaan
veteen kaikki maanpäällinen on alhaalla. Mutta päässä
oleva alhaalla ei ole pysyvaä: maan alla jokin järjestelmä
vaihtuu toiseksi
satunnaisesti toisesta epävakaasta. Puhtaan komedian maailma.
Tragedian epäonnistuminen tuottaa valittelevan farssin. Avatkaa Kellariloukko
miltä tahansa sivulta: kaikki traagiset juonet ovat koomisessa
ympäristössä,
"kuin jumalat nukkuvat syvissä taivaissa."3
4. Venäjän viimeinen sana on: tragedian siirtäminen maan
alle! Äly, päättäväisyys, rakkaus maan alle!
Millaisen elämän kaikesta tästä voisikaan luoda, mutta
muodostui hautausmaa...
Toiveeni elää silti: Maan alla ei ollut kellari tuotteineen älyn aikaansaannoksin... vaan todella traaginen elämä: katakombit. Voi meidän maatamme! ;
Ei kusettajan, vaan kokonaisen persoonan jälleenrakennus ... Hyvä M<ihail> M<ihailovits> <Bahtin>... jatkakaa loppuun, analysoikaa, höystäkää.
Viitteet
1. Pushkinin runosta "Istambulia giaurit ylistävät nyt."
2. Danten Helvetin säkeet III. 47-48: "ja elo tää sokea niin halpa heist' on, että kaikk' muu heille kadehdittavaa." Suom. Eino Leino.
3. Säe Pushkinin Köyhästä ritarista.
