Istun lounaspöydässä liettualaisen konferenssivieraan vieressä, joka on pukeutunut tyypillliseen minimalistiseen ja nuhjuisen harmaaseen sovjetti-pukuun. Keskustelu tuntuu olevan tuskaista, mies vastailee lyhytsanaisin murahduksin ja kulmain alta tulevin epäluuloisin katsahduksin. Toivotonta. Päivällisestä taitaa tulla pitkä. Onneksi sentään se aika on ohi, jolloin olisi täytynyt ruveta vaihtamaan valuuttaa. Vastapäätämme istahtaa mies, jonka konferenssin isäntä esittelee meille. Samalla hetkellä todistan täydellistä metamorfoosia, jotain sellaista, jonka tunsivat tuolloin vain ne länsimaiset, jotka onnistuivat ystävystymään jonkun neuvostokansalaisen kanssa. Liettualainen sulaa kuin kuurankukka kevätauringossa, englanti alkaa virrata, silmät siristyvät ystävälliseen hymyyn ja kädet ryöpsähtävät eloon. Mies on tavannut erään elämänsä sankareista, sen kuulen puheenryöpyn lomasta. Tunnen Antony Flewn maineen hämärästi, mutta en voinut kuvitellakaan, että kukaan suljetussa Neuvostoliitossa olisi koskaan kuullutkaan hänestä.
Tapaan Flewn seuraavana päivänä Tallinnan vanhan kaupungin keskustassa olevien raunioiden luona. Nämä lienevät ainoat II maailmansodan pommitustuhot kaupungissa. Paikka on tärkeä, koska Flew kertoo tutkivansa vapaa-aikanaan Englannin ilmavoimien tuolloin suorittamia massiivisia Saksan ilmapommituksia, joita hän nimittää valtavaksi vaietuksi rikokseksi. Miksi hän niitä tutkii, sitä hän ei kerro. Vasta myöhemmin luen hänen elämänkertatiedoistaan, että hän on toiminut sodan aikana Englannin kuninkaallisten ilmavoimien tiedustelupalvelussa.
Nämä tarinat kertovat jotain kovin olennaista Antony Flewsta. Hän on aina kuulunut siihen filosofian yleisdissitenttien joukkoon, josta saa enemmän mainetta kuin arvostusta akateemisen filosofian parissa. Flew ei ole tyytynyt sivistyneeseen ja rajattun tekniseen käsiteanalyysiin, kuten niin monet muut sukupolvensa englantilaiset filosofit, ja se näkyy hänen työssään monin tavoin. Peräänantamattomana libertaristina, skeptikkona ja humanistina hän on aina ollut käytäntöön orientoitunut ja samalla jatkuvalla törmäyskurssilla suvaitsevan keskivertoajattelun kanssa. Aito Sokrateen perillinen, kenties?
Flewn kirjallinen ura ei ehkä ole niin valtavan vaikuttava kuin monilla akateemisen filosofian kynäniekoilla. Julkaisuja on kohtuullisen vähän uran pituuteen nähden, mutta aiheet ovat selvästi sellaisia, joista hän on itse halunnut kirjoittaa. Alueet vaihtelevat filosofiasta sosiologiaan ja politiikkaan, ja aiheet tasa-arvon kritiikistä evoluution filosofisen tutkimuksen kautta totalitarismin ja uskonnollisen dogmatismin vastustukseen.
1923 syntynyt Antony Flew on Readingin yliopiston emeritusprofessori. Uransa aikana hän on toiminut professorin mm. Oxfordin, Aberdeenin, Keelen, Calgaryn, New Yorkin osavaltion yliopistossa Buffalossa. Hän toimi yhä aktiivisesti filosofian parissa ja näyttääpä olevan ensi kevään Value Inquiry -konferenssin toinen pääpuhuja yhdessä David Gauthierin kanssa. Oheinen lyhyt, ytimekäs ja vanha (julkaistu ensimmäisen kerran 1950) artikkeli on Flewn kuuluisin, ja se on tätä ennen ilmestynyt ainakin 18 paikassa ja ties kuinka monella kielellä. "Jostain kumman syystä", totesi Flew.
Bibliografia
Hume's Philosophy of Belief (Lontoo ja New York: Routledge & Kegan Paul ja Humanities Press, molemmat 1961).
God and Philosophy (Lontoo: Hutchinson, 1966).
Evolutionary Ethics (Lontoo ja New York: Macmillan ja St. Martin's, 1967).
An Introduction to Western Philosophy (Lontoo ja Indianapolis: Thames & Hudson ja Bobbs-Merrills, molemmat 1971).
Crime or Disease? (Lontoo ja New York: Macmillan ja Barnes & Noble, respectively, 1973).
Thinking about Thinking (Lontoo: Collins Fontana, 1975).
The Presumption of Atheism, and other philosophical essays on God, Freedom and Immortality (Lontoo ja New York: Pemberton/Elek ja Barnse & Noble, 1976).
Sociology, Equality and Education: Philosophical Essays in Defence of a Variety of Differences. (Lontoo ja New York: Macmillan ja Barnes & Noble, 1976)
A Rational Animal: Philosophical Essays on the Nature of Man. (Oxford: Clarendon, 1978)
The Politics of Procrustes: Contradictions of Enforced Equality. (Lontoo ja Buffalo: Temple Smith ja Prometheus, 1981)
Darwinian Evolution (Lontoo: Granada/Paladin, 1984).
David Hume: Philosophy of Moral Science (Oxford: Blackwell, 1986).
(Godfrey Veseyn kanssa) Agency and Necessity, "Great Debates in Philosophy" -sarjassa (Oxford: Blackwell, 1987).
The Logic of Mortality (Oxford: Blackwell, 1987).
Power to the Parents: Reversing Educational Decline (Lontoo: Sherwood, 1987).
Equality in Liberty and Justice (Lontoo: Routledge, 1989).
(T.L. Miethen kanssa) Does God Exist? (San Fancisco: Harper and Row, 1991).
Thinking about Social Thinking. (Toinen painos, Prometheus Books of Buffalo, NY, 1996).
Atheistic Humanism (Buffalo, NY: Prometheus, 1993).
Shephard's Warning: Setting Schools Back on Course (Lontoo: Adam Smith Institute, 1994),.
Philosophical Essays of Antony Flew, toim. John Shosky, (Rowman and Littlefield of Lanham, MD, julkaistu (?) 1997).
(Lisätietoja ja Flewn kuva: http://www.infidels.org/library/modern/antony_flew/flew-bio.html)
