Jokainen aikakausi laatii oman listansa asioista, jotka ovat käyneet vanhanaikaisiksi. Vanhanaikaista on kirjoittaa väitöskirjansa käsin tai kieltäytyä käyttämästä pankkikorttia. Vanhanaikaisiksi voidaan määritellä myös numerokiekkopuhelin, NMT tai kalossit ja verkkopaita. Mutta on muunlaistakin vanhanaikaisuutta kuin teknologisen edistyskehityksen langettamasta tuomiosta aiheutunut rojuksi muuttuminen. Vanhanaikaista on toki myös pasifismi ja antimilitarismi tai luokka- ja ideologiatietoisuus tai sivistysyliopisto ja ulkoluvun oppimismenetelmä tai omaisuuksien kansallistaminen ja kapitalistisen markkinatalouden vastustus tai Tommi Häkkisen ja Renny Järvi-Laturin pilkkaaminen tai amerikkalaisen kulttuuriteollisuuden ja länsimaisen imperialismin arvosteleminen. Aikansa eläneenä tulee pitää myös kritiikkiä, joka kohdistuu poliisiin, armeijaan ja yrittäjyyteen tai Helsingin Sanomiin ja Nokiaan.
Muutama sana kahdesta viime mainitusta. Sotilaista, yrittäjistä tai poliiseista puhumattakaan mestariurheilijoistamme en toki tohdi minäkään poikkipuolista sanaa sanoa.
1. Nokia. Nokia on hyvin pyhä. Ilman tätä Suurta Työllistäjää ja Maamme Maailmanmaineen Luojaa kansantaloutemme olisi rapakunnossa ja kansalaisen elämä ankeaa kuin joskus muinoin savupiipputeollisuuden aikakaudella. Mitä ikinä Nokia tekeekään korkean kurssinsa eteen, se koituu kansalaisten parhaaksi. Ei pelkästään niiden sittenkin harvojen, jotka omistavat Nokiaa, eikä edes vain niiden tuhansien, joita Nokia työllistää ja kouluttaa, vaan KAIKKIEN suomalaisten. Tässä tämä ei tarkoita sitä, että kaikilla suomalaisilla olisi "kotimaiset" puhelimet käsissään, vaan viittaa mahlaan, joka Nokian kolosseista onnena tulvii suurimmalle mahdolliselle joukolle tässä ihanteellisessa tapauksessa koko Suomen kansalle. Korkeat kurssit, noususuuntainen kansantalous ja teknologinen huippuosaaminen nimittäin ovat Suomessa yhtä kuin onni ja autuus!
Niidenkin harvojen, jotka eivät tiedä tuontaivaallista tietotekniikoista ja pörssiluvuista, tulee niitä kiittää, sanokaamme esimerkiksi kirjastoista, terveyskeskuksista, filosofian opinnoista tai siitä, että jollakin on vielä varaa kustantaa esimerkiksi Immanuel Kantia suomeksi.
Jos Kant-lukujensa perusteella kuitenkin saisi päähänsä väittää, että Nokia onkin barbaarisen sivistymättömyyden symboli, että elämmekin uuden alaikäisyyden aikaa, jossa "informaatio" on syrjäyttänyt sivistyksen, sivistys alkanut merkitä kykyä ja innokkuutta käyttää tietokoneita (computer), ja aikaihmisillekin markkinoidaan aivan tosissaan hyperinfantiileja wappi-palveluita "styyli, menot, haku, tools, matka, painoindeksi, kilpa, vege-resepti, visailu, vitsi, korkeasaari, biisit, keikka, Top-10, hätä, kortti katosi, tippi, verkkoliite, ravikalenteri," niin kyllä silloin haukkuisi väärää puuta ja purisi hyväntekijänsä kättä. Ei "vege-resepti" tai "painoindeksi" ole reikätuoli, ei myyntineuvottelija ole leipäpappi, eikä biisikeikkatoptenkauppalehti kieli haluttomuudesta käyttää omaa järkeään ilman toisen johdatusta! Palveluista on kysymys, siitä kuinka nokiat ja radiolinjat tekevät kaikkensa tarjotakseen moderneille (postmoderneille?) yksilöille kepeitä mahdollisuuksia kanssakäydä keskenään ja elää täysillä kansalaisyhteiskuntaansa! Kommunikaatio (Nokia communicator!) ja kansalaisyhteiskunta (connecting people!) ovat valistuksen ja sivistyksen peruselementtejä!
Eikä Oulun yliopisto (universitas!), tuo Teknopoliksen pieni sinnikäs naapuri, ole varoittava esimerkki siitä mitä seuraa, kun tietotekniikasta tulee sivistyksen airut. Oulu on kannustava esimerkki, rohkea edelläkävijä, josta muut voivat ottaa oppia. Sitä paitsi, on Linnanmaalla humanistinen tiedekuntakin, jonka opiskelijakahvilan kerrotaan tuottavan 50 tuhatta markkaa vuodessa graduntekijöille jaettavaksi. Se ei ole vähäinen summa, kun on puhe niinkin matalatuottoisesta alasta kuin joku oppi- ja aatehistoria. Sitä paitsi, ilman high techiä ei olisi eloisaa rotuaaria iloisine patioineen. Sillä humanistinkin kelpaa flaneerata ja juomiaan siemailla. Köyhää olisi muuten, ankeaa ja surkeaa kuin Rintalan poikien Raksilassa.
2. Helsingin Sanomat. Ovatkohan Le Monden, Libérationin, El Paísin tai L'Unitàn johtajat käyneet tutustumiskäynnillä Helsingin Sanomien uusissa tiloissa ja siellä saaneet perehtyä kypsään ikään ehtineen lehtiherran harkittuihin sanomisen tyyleihin? Nämä kontinentin pikku journaalit voisivat varmaankin oppia paljon pohjoiselta jättiläiseltä. Jukka Tarkka kun vielä pitäisi luennon siitä, miten valtaa lähestytään, mutta ei saada tartuntaa! Tai Aatos Erkon alati uskollinen pääkirjoittaja Janne Virkkunen valistaisi eurooppalaisia päätoimittajia taloudellisen ja henkisen riippumattomuuden vahvasta HS-korrelaatiosta! Tai tiedotustutkija Anu Kantola ja Saska Snellman lausuisivat isällisen varoittavia sanoja siitä, millaisia keski-iän kriisejä noilla kontinentin kollegoilla on edessään! (P.s. Saska Snellman on todellakin (todellakin on?!) Pentti Saarikosken poika!) Helsingin Sanomien 110-vuotisjuhlanumeron juhlakirjoitukset (16.11.99) tulisikin pikaisesti kääntää ainakin ranskaksi ja julkaista Le Mondessa. Sen verran poikkeuksellisia nuo tarkat analyysit ovat!
* * *
Nyky-Suomessa on hyvä elää! Aamun lehden etusivu on yhtä hehkuvaa wappi-mainosta, sisäsivut pullollaan ja kioskinkyljet keltaisenaan itsetuntoisen vaatimattomuuden kaunistamaa ja itsekritiikin terävöittämää laatujournalismia. Kadut täynnä rentoutuneita ja kohteliaita kanssaihmisiä puhelimet korvissaan, ties kuinka monella Nokiaa salkussaan ja suunta kohti wappi-verstaita. Työpaikat ja koulut silkkaa tietotekniikan ja yrittäjyyden hurmosta; osakesäästäjiä koko kansa. Tv-toimittajat ahkerina raportoimassa siitä, kuinka nuoret ja vanhat Suomi-neidot yhtä jalkaa, terveet punat poskillaan nostattavat maanpuolustustahtoaan, maanpuolustustahtoamme. Antiikintutkijakin moittimassa missäpä muualla kuin Helsingin Sanomissa! historian professoria liian rauhaarakastavista ja liian kaukaa historiasta ymmärrystä hakevista Balkan-näkemyksistään.
Unemmekin ovat kai pian yhtä ruusuisia kuin Freudinsa ja taistelunsa 1900-luvulle jättävän, vihdoinkin aikuiseksi emansipoituneen ihmisen näky (visio) yhä paremmaksi käyvästä parhaasta mahdollisesta maailmasta! Rikasta 1900-luvun loppua ja uuden luvun alkua, kunnianarvoisat niin&näin-lehden lukijat!
Soi, sana kultainen!
Mikko Lahtinen
