| »Pragmatismi kääntää selkänsä
ammattifilosofien piintyneille tavoille.»
»Mitä me voisimmekaan sanoa pragmatismista, mitä ei jo
olisi sanottuna, paremmin sanottuna tässä kiinnikäyvässä
ja charmantissa kirjassa?» -Henri Bergson, 1911
»Antakaamme puheenvuoro Amerikan suurelle ajattelijalle,
jonka koko filosofia ytimeltään on uusi vastaus ikivanhaan
kysymykseen uskosta ja tiedosta: mitenkä sen, joka ei tahdo
luopua järjestään eikä myöskään sen kanssa tehdä mitään
kurjia kompromisseja, on meneteltävä halunsa kanssa.» -Eino Kaila, 1912
Filosofi ja psykologi William James tunnetaan John
Deweyn ja C. S. Peircen ohella pragmatismin pääkehittäjänä.
James tiivisti ajattelutavan ja menetelmän ydinsisällön
Columbian yliopistolla 1900-luvun alussa pitämillään
luennoilla, jotka julkaistiin kirjana 1907.
Jamesin pragmatismissa kysytään asioiden käsitettäviä
käytännöllisiä vaikutuksia konkreettiseen elämään.
Professori Sami Pihlström kirjoittaa suomennoksen Jälkisanoissa:
»Pragmatismi on luettavissa inhimillistä elämää perustavasti
määrittävän moraalisen näkökulman puolustuksena
ihmisen luonnontieteelliseksi objektiksi redusoivaa ajattelua
vastaan.»
Jamesille oli selvää ja merkityksellistä, että
meillä kaikilla on omat filosofiamme, tapamme tulkita
todellisuutta ja tehdä omat totuutemme.
»Maailma on aina ilmennyt ihmiselle arvoituksena,
johon on pitänyt etsiä ratkaisua jonkin valaisevan tai valtaa
antavan sanan muodossa. Jos seuraatte pragmaattista
menetelmää, teidän on liitettävä jokaiseen sanaan sen käytännöllinen
käteisarvo, pantava se työhön kokemuksenne
virtaan. Silloin se ei vaikuta loppuratkaisulta vaan tulevia
toimia valmistelevalta ohjelmalta, niiden tapojen osoittamiselta,
joilla olemassa olevia realiteetteja on mahdollista
muuttaa.»
William James (1842–1910) toimi Harvardin yliopiston
professorina vuodesta 1876 kuolemaansa asti. Hän oli kirpeä
puhuja, iskevä kirjoittaja ja laaja-alainen ajattelija, jonka teoksilla
on ollut valtava vaikutus myös uskonnonfilosofiaan ja psykologiaan.
Vain James osasi tutkia yhtä jalkaa klassikoitten ja
ilokaasun vaikutuksia mietteisiin ja mielenliikkeisiin.
Suomentanut Antti Immonen.
2008. 280 sivua.
ISBN 978-952-5503-30-2 |
