Olet täällä

Pääkirjoitus 3/10

Pääkirjoitus 3/10

niin & näin 3/10
LiiteKoko
PDF icon netn103-01.pdf375.95 KB

 

Todelliset kumoukset alkavat maanalaisina ja näkymättöminä, pimeästä ja yöstä. Mutta kuka olisi silti arvannut, että tulivuoret ja öljylähteet olisivat 2000-luvun alun keskeisimpiä radikaaleja? Islantilaiset Eyjafjallajökullin tuhkat taivaalla ja Macondo-lähteen öljy Meksikonlahdella kaksoisvalottivat, vahingossa ja täsmällisesti kuin juopunut munkki, kerskakapitalismin reunaehdot ja asettivat omansa.

*

Keväisen tuhkamyrskyn päivinä taivas oli tyhjä. Pohjois-Suomen yö kajasti kuuleman mukaan vihreänä ja päivisin auringon ympäröi epämuotoinen halo. Harmaa pilvi liikkui Eyjafjallajökull-jäätiköltä itään ja kaakkoon. Ilmatilan saattoi sulkea vain lentokoneilta. Kun Heathrow’n lentokentän valotaulut paloivat punaisella lähtöaulojen kaakeloiduissa autiomaissa, kiurun ja uuttukyyhkyn kevätmuutto oli jo täydessä käynnissä.

*

Sisukkaat, poeettisen oikeudenmukaiset ja konkurssikypsät islantilaiset ilkkuivat business-luokkalaisille Twitterissä: ”Pahoittelut lentojen myöhästymisestä, Eurooppa. Tähtäsimme Lontooseen, mutta tulivuoren laukaiseminen ei ole erityisen tarkkaa puuhaa!” Vastaavaa korkeimman kertaluokan repostelua nähtiin viimeksi vuonna 1588, kun maagikko John Dee väitti nostattaneen Englannin kanaalissa myrskyn, joka tuhosi Espanjan armadan viimeiseen jollaan.

*

Pienemmässä mittakaavassa sama koettiin Suomessa, kun loppukesällä vanhojen naisten nimillä kastetut myrskyt pyyhkivät suomenniemen yli. Arkielämän kannalta kyse oli ohimenevästä häiriöstä, kokonaisen elämäntavan näkökulmasta karvaasta totuudesta: ei-inhimillinen vastarinta paljasti kertaheitolla kompleksisten yhteiskuntien haavoittuvuuden. Uuraisten leirintäalueella sata asuntovaunua tuhoutui syöksyvirtauksessa kymmenen sekunnin aikana. Yksikään suomalainen šamaani ei tosin ottanut iskua vastuulleen.

*

Blogissaan insinööri ja tutkija Dmitry Orlov ehdotti viime huhtikuussa, että paras vertailukohta Macondo-lähteen turmalle ei ole vuoden 1989 Exxon Valdez -öljyturma, vaan Tšernobyl. Ei ole sattumaa, että suurimmat yksittäiset ympäristöonnettomuudet liittyvät energiantuotantoon. Raakaenergian vuoksi on laskennallisesti kannattavinta ottaa suurimmat riskit. Mitään tekemistä tällä riskinotolla ei ole kokeellisen elämän kanssa, vaan se pyrkii turvaamaan saavutetun riiston. Amerikan oseaaninen tšernobyl ei pohjimmiltaan johtunut turvamääräysten kiertämisestä, vaan teknologisesta transgressiosta. Macondoa porattiin nykyteknologian ja -tietämyksen äärirajoilla ja niiden yli. Tuli todistetuksi, että huipputieteen ja huipputeknologian liitto on haurain ja kestämättömin länsimäisen järjen saavutus. Teknologisen olemistavan perusongelmia ei ratkaista teknologialla, mutta se on täysin kykenevä itsetuhoon, ensin pilattuaan veden ja ilman.

*

Nykyhallituksen mukaan tämä ei koske Suomea. Suomessa on hiljaista ja kaikki hyvin. Mukautumiskyvyttömämpää ja yksituumaisempaa yhteiskuntaa kuin nyky-Suomi on vaikea kuvitella. Erimielinen demokratia on ruvella. Henkinen ja materiaalinen omavaraisuus ja -peräisyys ei ole kenties koskaan ollut kauempana. Maan alta kumpuava esimerkki riittää: laskutavasta riippumatta Suomi lukeutuu kymmenen öljyriippuvaisimman maan joukkoon. Tämäkään ei koske Suomea: se tekee kipeää.

*

Australiaislähtöinen Collapse-lehti käsittelee uusimmassa yli 500-sivuisessa numerossaan ’geofilosofiaa’. Kyse ei ole uudesta nimestä ekoriittiselle ajattelulle. Geofilosofia pyrkii laajentamaan filosofian materialistisen perustan pohdintaa. Geofilosofit väittävät, että filosofian mahdollisuuksia eivät määritä pohjimmiltaan materialistiset tuotantosuhteet, vaan esimerkiksi maankuoren energialähteet, painovoima, horisonttiviivan pituus ja auringon rata. Kysymys on yhtä kaikki maaperän rakenteesta, siitä ajattelun humuksesta, joka on ollut liian likaista ja väkevää useimmille filosofeille. Viesti on selvä: on kaivettava syvemmälle. Menetelmät ovat olemassa. Useille alkuperäiskansoille nämä asiat ovat olleet itsestäänselvyyksiä, eikä niiden muotoiluun ole tarvittu Deleuzea ja Guattaria.

*

Ajattelun hurjuutta ja todellista filosofista vastarintaa olisi ajatella maata maana, ja ymmärtää moninaiset ja värikkäät kytkökset, joilla vaikkapa mestari Eckhartin filosofia, paikallinen permakulttuuri ja radikaali demokratia voisivat liittyä toisiinsa. Objektiivisen tieteen kanssa tällä ei ole välttämättä mitään tekemistä, ja olkoon niin. Mitä jos syntyjen dialektiikkaa etsittäisiin välillä esimerkiksi Herakleitokselta: ”Tulen muutokset: ensin meri ja sitten merestä toinen puoli maata ja toinen tulihöyryä; maa liukenee mereksi ja säilyttää mittansa saman lain mukaisesti joka vaikutti ennen kuin se muuttui maaksi.” Tai: ”Tuli elää maan kuolemaa, ilma elää tulen kuolemaa; vesi elää ilman kuolemaa, maa veden.”1

*

Öljylähteet on tukittava vedenalaisilla roboteilla. Tulivuoriin on asennettava katalysaattorit. Kunpa niin. Mutta todella suuret voimat ovat harvoin erityisen järkeviä ja hallittavissa, ainakaan sen järjen mittapuilla, joka pyrkii kontrolloimaan niitä. Kun läpijärkevä ja faustinen teknologia kohtaa tektonisen tiedostumattoman, geologinen Unheimlich pääsee purkautumaan. Mitä Freudkin tästä sanoisi, ei ole juuri nyt järin kiinnostavaa.

*

Vedenpinta väreilee lasissa. Kenties siirtymä on jo tapahtunut, ja todistamme enää jälkijäristyksiä. Mutta varmaa on, että todellinen fragmentoituminen on vasta alkamassa. Tällä kertaa ei ole kyse postmoderneista identiteeteistä ja alakulttuurien uusheimoutumisesta. Euroopan perusrakenteet, eivätkä vain ne, ovat jo liikkeessä. Yksin PIIGS-maiden velkataakat ovat jo nyt täysin kestämättömällä tasolla. Talouden vihreät versot puskevat helteiden paisuttamasta ruumiista.

*

Elokuun alussa brittiläinen Capital Economics -analyysiyhtiö povasi euroalueen elinajaksi viisi vuotta. Tätä yllättävämpää on, että samat ekonomistit pitivät talousalueen hajoamista kivuttomimpana vaihtoehtona jäsenmaille. Rikkinäistä ei tarvitse hajottaa, ja kuolleen elvytyksen voi jo lopettaa. Sen sijaan sopii veikata, olemmeko nyt laattojen törmäys- vai erkanemiskohdassa. Vastauksesta riippuen lopputuloksena on vuoria tai saaria. Kummatkin ovat perinteisesti hyviä pakopaikkoja ja vaihtoehdokkaan elämän mahdollistajia. Ei ole vähiten filosofian tehtävä löytää nykytilanteesta pakoon kohti todellisuutta.

*

Ei-inhimillinen vastarinta, tulivuoren tai uuttukyyhkyn muodossa, ei johda niinkään vallan-, vaan elämänkumoukseen. Ajattelun asia on etsiä arvaamattomia liittolaisuuksia jälkimmäistä kumousta edesauttavien voimien kanssa. Polku on kapea, tutkimaton ja auki. Maanalainen totuus ei ole pikkuporvarillisen kiusallinen, se on kaamea. Aika näyttää onko se myös hyvä.



Viitteet & Kirjallisuus

  1. 1. Herakleitos, Yksi ja sama. Suom. Pentti Saarikoski. Otava, Helsinki 1971.

Asiasanat: katastrofit, energiantuotanto, talous, [HTML]
Teema/osio: Pääkirjoitus
Paperilehden sivut: 3-4

Jaa tämä