Olet täällä

Tuomela & Kurenniemi

Kevätnumerossa 1/2016 julkaistiin emeritusprofessori Raimo Tuomelan (s. 1940) haastattelu. Maininnanarvoinen seikka jäi puuttumaan hänen ajattelijantiensä kuvauksesta. Filosofin 60-luvun tuttavuuksiin lukeutui nimittäin teoreettisen fysiikan opiskelija, konemuusikko ja soitinrakentaja Erkki Kurenniemi (s. 1941). Hänet tunnetaan keksijänä, kokeilijana ja tietotekniikkatuntijana, jonka akateeminen ansioituminen jäi 1968 saavutettuun luonnontieteen kandidaatin oppiarvoon mutta jonka monipuolinen sävel- ja filmitaiteellinenkin tuotanto nousee koko ajan arvossaan. Kaveruus johti siihen, että Tuomela nähdään osana ensemblea Kurenniemen kahdessa lyhytfilmissä Elämän reikänauha (1964) ja Firenze (1970). Niihin on 2003 yhdistetty elektronimusiikin uranuurtajaksi katsotun Kurenniemen käsialaa olevia soitteita hienoiksi kokonaistaideteoksiksi.

”Olimme kyllä läheisiä Kurtsin kanssa”, Tuomela toteaa n & n:lle. Hän tosin lisää, että Kurenniemen ystäväpiiri oli laaja. Yhtä kaikki konkari puhuu ”sekä tieteellisestä että huvipuolen yhteistoiminnasta”. Tuomela ei jaksanut ”klassisen musiikin ja perinteisen jazzin” harrastajana pahemmin innostua Kurenniemen äänikollaašeista. Onneksi kuitenkin miesten polut ristesivät seitsemännen taiteen hyväksi. Mainitut pätkät ovat riemastuttavan irtonaista ilmaisua ja samalla – ne esittelevän AV-arkin sanoin – ”ainutlaatuisia dokumentteja Helsingin 60-luvun underground-nuorison ilottelusta”1.

Tuomelan taitajakuvaa sattuvasti laajentava Kurenniemi-yhteys lisätään emeritushaastattelun tuleviin verkkoversioihin (Filosofia.fi ja netn.fi). Kannattaa lukea asiasta vinkanneen kollegan Tytti Rantasen raportti taannoisesta Kurenniemi-näyttelystä ja artistin nykynosteesta sekä Mika Taanilan Sähkömetsä-antologiassa ilmestynyt, suomalaisen kokeellisen elokuvan varhaisvaiheita esittelevä artikkeli ”Seitsemännen taiteen sivullisia”.

Viite

Asiasanat: [HTML], musiikki, haastattelut
Teema/osio: Verkkotekstit
Henkilöviitteet: Tuomela, Raimo, Kurenniemi, Erkki

Jaa tämä