Moka on lahja – Piknikillä Puistofilosofiassa

Feminismi ei ole pelkkää naisasialiikettä, mutta taiteileva tutkija Saara Särmä myöntää toimintansa naiskeskeisyyden: tavoitteena on tilan raivaaminen etenkin nuorille naisille. Ikaalisten keskuspuiston kuulijakunnalle ei tarjottu kertausta aatteen historiasta vaan johdatus Särmän omaan vaikuttamishistoriaan. Feminismi voi olla pieniä tekoja, mutta asennetta enemmän ratkaisevat yhteiskunnalliset rakenteet.

Kuva: Seppo Säämäki

Järjestyksessään seitsemäs Puistofilosofia-viikko kasvoi tänä vuonna uusin mittoihin: arviolta noin 370 kuulijaa ja keskustelijaa löysi tiensä Ikaalisiin tapahtuman aikana. Puistofilosofian puuhamiehenä on alusta saakka toiminut Antti Sorri. Hän myös juonsi iltapäivän tilaisuuden.

Feminismin riemu

”Radikaali hauskuus kirvoittaa vapauttavan naurun”, yhteiskuntatieteiden tohtori Saara Särmä muotoili teesinsä. Huumori auttaa jaksamaan maailmassa, jossa surua ja sortoa piisaa eikä feministien työlle näy loppua. Aktivistille huumori voikin toimia selviytymiskeinona, sillä pahan alle ei kukistu, jos sille vielä jaksaa hihitellä. Radikaali hauskuus ei kuitenkaan tarkoita vakavien asioiden kieltämistä tai välinpitämättömyyttä ahdinkoa kohtaan. Kaikki ei ole hauskaa, mutta juuri sen kestämiseen tarvitaan hauskuutta, Särmä huomautti puhuessaan nykyhallituksen antifeministisistä linjauksista. ”Kun ajat kovenevat, huumori paranee.”

Särmä päälliköi yhdessä Rosa Meriläisen ja Johanna Vehkoon kanssa feminististä ajatushautomo Hattua. Hatussa radikaali hauskuus tarkoittaa Särmälle, että ”tehdään asioita, jotka naurattavat meitä itseämme todella paljon”. Arvaamattomuus kuuluu hupailuun ja toimintaohjeena onkin ”tekeminen ensin ja miettiminen vasta sitten”. Ajatushautomossa ei siis nimestään huolimatta haudota asioita vaan keskitytään toimintaan. Asenne vaatii virheiden sietämistä: ”Moka on lahja. Yleensä siitä saa hyvän anekdootin kerrottavaksi jälkeen päin, jos ei muuta.”

Hatun toimintaan ovat kuuluneet muun muassa kiroiluiltamat ja nuorten naisten kehtaamiskoulu. Yksilöiden voimaannuttaminen ei kuitenkaan riitä, eikä naisia ole tarkoitus korjata, Särmä muistutti. Tarvitaan rakenteisiin puuttuvaa toimintaa. Kyllä tässä maassa kiroiluun riittää aihetta.  

Vallan jakaminen

Huumori voi myös valaa uutta valoa arkisiin asioihin tai paljastaa näkymättömäksi käynyttä vallankäyttöä. Esimerkiksi Särmän Congrats, you have an all male panel! -blogi osoittaa metkasti julkisen keskustelun miesvaltaisuuden. Blogiin voi lähettää kuvan miehisestä paneelista, johon sitten lätkäistään David Hasselhoff -leima. ”Hoffsome!” Ritariässä onnittelee veljiään.¹ Blogin myötä pienen piirin tiedostama ja valittama epäkohta sai valtavaa huomiota, ja all male panel -ilmiantoja alkoi sadella eri puolilta maailmaa. Ilmiö nousi laajasti esiin myös kansainvälisissä viestimissä.² ”Rakastan internettiä”, Särmä summasi.

Internetin hyvien puolien korostaminen oli piristävää, sillä myönteiset mahdollisuudet jäävät usein vihapuheen harmittelun jalkoihin. Myös sukupuolittuneesta nettihäirinnästä puhuttiin, mutta yhtä kaikki: ”Internetin avulla ääneen pääsevät ihmiset, jotka eivät muutoin pääsisi. Olen päässyt seuraamaan aivan mahtavia keskusteluja, joihin en muutoin törmäisi.”

Lopuksi

Särmän omakohtainen ja loputtomasti sutkauksia sisältävä keveä esitelmä sopi hyvin piknik-puistoon. Kiteyttäminen oli hallussa, kuten ajatushautomon päällikölle sopii. Alustuksen jälkeen keskustelu ja yleisökysymykset virtasivat vaivattomasti; niissä ehdittiin aina Yhdysvaltain presidentinvaaleista, homekouluista ja peruskoulun valinnaisaineiden sukupuolittuneisuudesta sota-ajan naisiin. Kriittisempää kommenttia Särmä sai sukupuolen moninaisuutta koskien: miten naisten esiinnoston voisi toimeenpanna hukkaamatta sukupuolen moninaisuutta? Yksinkertaisia vastauksia ei ole.

Kotiin viemisiksi yleisö sai helposti toteutettavia vinkkejä kuten ”kehu nainen tai pari päivässä”. Naisiin kohdistuva ylikriittinen katse jää helposti kalvamaan, joten kehuja ei pitäisi pihtailla. Myös omaa seksististä ajatteluaan voi suitsia: kun kierot linjat tiedostaa, niistä on mahdollista päästä eroon. Ja se mokaaminen, sitä ei pidä pelätä. ”Ei se oo niin justiinsa.”